Rakastan rakastan...

...saapuvaa joulua ja pientä joulutonttuamme ;) Aino on kasvanut kovasti. Hän on nyt siinä iässä, että tuntuu kehittyvän koko ajan kauhean paljon. Masuvaivat ovat toivottavasti taakse jäänyttä elämää. Tänään hän leipoi kanssani ihanaa suklaakakkua, ja oppipa siinä samalla sitten kääntymään selältä masulleen!

Elmerikin oli tietysti jutussa mukana :) Koiruliinista on tullut vähän liiankin kova vahtikoira Ainon suhteen. Jos joku kulkeekin ulko-ovemme ohitse niin alkaa komento! Kova räksytys saa välillä hermoni riekaleiksi, ja käyttöön onkin otettu mm.jäähypenkki keittiössä :D Tässä yhdessä kuvassa Elmeri siinä sitten kököttääkin.

Tämä tuleva joulu on jotain aivan erilaista, ihmeellistä. Sitä odottaa jotenkin aivan erityisellä tavalla, kun on oma pieni lapsi. Vähän niin kuin lapsena odotti joulua, sellaisella jännittävällä ja hassulla tavalla. Tahdon luoda joulusta Ainolle lämpimän ja rakkauden täyteisen muiston. En tahtoisi joulun olevan pakettimerta, lelutaivasta tai materiaalien kirjoa. Tahtoisin Ainon oppivan arvostamaan joulua muulla tavalla...
Vaikkei Aino tästä ensimmäisestä vielä muistakaan, niin silti on olemassa valokuvat ja fiilikset, joiden uskon jäävän mieleen :)

Sunnuntaina onkin sitten jo ensimmäinen adventti. Me suuntaamme ainakin lapsuuskouluni joulumyyjäisiin, ja joulukahveelle mummilaan. Toivon hiljaa mielessäni lumen tulevan...

Lämmintä adventtia, nauttikaahan :)

Marraskuun alussa

Eikä lunta vaan näy! Nyt olisi jo iltojen pimetessä ihanaa, jos olisi edes pikkuruisen sitä valkoista höttöä tuolla katoilla ja teiden reunoilla. Mutta joka vuosi sitä on tullut, tänä vuonna näköjään vain vähän myöhemmin.

Meidän neidin masuvaivat ovat jatkuneet...olen ollut huolesta sekaisin, ja koittanut tehdä parhaani. Maitoallergia on nyt kuitenkin varmistunut, mikä on toisaalta helpottavaa tietää mikä on vikana, mutta toisaalta tietenkin hirmuisen kurjaa. Toivon sydämeni pohjasta, että pian alkaisi neidin olo helpottua. Olen nyt siis itse täysin maidottomalla dietillä, ja siihen lisäksi vielä munattomalla ainakin niin kauan kunnes oireet lievittävät. Ja ainakin maidoton siis jatkuu niin kauan kuin imetän. Ensin ajattelin etten ikinä pystyisi moiseen suklaan ja juustojen rakastajana, mutta tämä on ollut hurjan mielenkiintoista :) Netistä löytyy jos jonkinlaista reseptiä, joiden johdosta omakin masu on ollut omituisen rauhallinen :D

Tänään Pyhäinpäivän kunniaksi kahvittelimme vege-herkkujen ja kynttilöiden kera :) Mieheni ei oikein innostunut erityisemmin munattomasta ja maidottomasta suklaakakustani, mutta ah, olen itse aivan myyty! Lisäksi raikaavat taustalla joululaulut ensimmäistä kertaa tänä vuonna, ja tunnelma on ihana...

Tunnelmallista viikonlopun jatkoa teille :)