Mitäs muuta, miehestäni tuli sitten tosissaan virallisesti pelastaja viime perjantaina :) Pääsimme sen kunniaksi ystäväpariskunnan kanssa juhlimaan, kun äitini tuli hoitamaan Ainoa ja Elmeri pääsi sedän huomaan. Täytyy sanoa että kotiäidin hektisessä, univelallisessa arjessa koko yön aina aamuun asti kestänyt juhliminen tuntui muutaman päivän! Onneksi tätä ei tarvitse harrastaa usein, hih. Mutta minulla oli NIIN hauskaa, että kaikki ylimääräinen univelka joka siitä muodostui oli sen arvoista. Ja laatuaika miehen kanssa, olen sanaton.
Oikea arki perheenä on siis alkanut! Olen ihan sekaisin siitä että minua on joku aina auttamassa, joku joka sotkee kaikki rutiinit jotka vaivalla sain rakennettua. On syli johon voi käpertyä itkemään ja nauramaan. Kestää hetken että tilanne tasoittuu, mutta onhan tämä nyt luksusta :))
Olen ehtinyt myös hieman sisustella, askarrella nukkekodin kimpussa, käydä lenkillä kun siltä on tuntunut ja käydä jopa kaupassa, yksin :) Lupailin joitain sisustuskuvia, ja lähes kaikki epäonnistuivat tämän synkän päivän takia. Ensi kerralla ehkä ;) Sateista viikonloppua kaikille teille :D
