Heipparallaa!
Meidän influenssaksi osoittautunut tauti on viimein selätetty, huh! Aika rankkaa varsinkin noille pienimmille, mutta kyllä otti koville ihan meikäläiselläkin. Onnemme taisi olla iskä, jolla sattui olemaan pitkät vapaat juuri sinä pahimpana aikana kun olimme kaikki muut kovassa kuumeessa.
Toipuminen on vieläkin vähän kesken, voimat ovat olleet kadoksissa. Mutta tänä aamuna postilaatikkoon kolahtanut Unelmien talo & koti-lehti sai viimeistään hieman eloa tähän ihmiseen. Meidän kodistamme on nimittäin lehdessä juttu, vilahtaapa siellä jopa meidän pikkuinen Aatummekin, niin ja Elmeri.
Kuvat ovat niin aurinkoisia ja täynnä kesäistä tunnelmaa, että olen leijunut koko päivän ihan kesäisissä sisustushaaveissa. Hiihtolomaa viettävä pikkusiskoni oli meillä kylässä ja pakattiin lapset autoon ja lähdettiin ikeaan sisustamaan vähän lisää! Kyllä se kesä sieltä tulee, kyllä vain.
Aurinkoista viikon jatkoa rakkaat!
2.26.2014
2.21.2014
Kun sairastetaan, kukatkin kuivuvat kasaan
Eli siis heipat meidän sairastuvalta! Ensin meidän Aino sai käteensä tulehduksen haavasta, jonka luultiin jo olevan parantunut. Sitten päälle pamahti kuumetauti, joka kävi läpi molemmat lapset onneksi aika nopeaan tahtiin -ja nyt on äidin vuoro. Yskää ja pientä nuhaa, perusjuttuja. Hunajan, kuumien juomien ja herkkujen avulla parannellan itsemme kuntoon.
Vaikka olo onkin ihan töttöröö parhaiten sanottuna, niin tämän päiväinen UPEA auringon pilkahtelu on saanut ainakin mielen vireäksi. Kamera kaivautui jälleen kuin itsestään laatikon perukoilta käyttöön, ja keväinen olo on vallannut minut. Hassua sinänsä, että puhuin keväästä jo viime postauksessa ja vieläkään ei ihan oikeasti ole edes kevät. Mutta mieli on keväässä, olkoon sitten tämä blogikin. Ja etenkin meidän koti.
Kerroin viimeksi myös tuosta huikeasta läpimurrosta jonka olen kotiimme tehnyt. Nimittäin se super moderni laatikosto, joka päätyi rappujemme alle ikean hyllystä. Siitä on muokkautunut varsin toimiva ja näppärä työpiste, tässä istuskelen nytkin. Laatikot ovat isot ja ne ainakin viimeistään ovat ratkaisseet pahimmat säilytysongelmamme-ainakin hetkeksi. Ja ennenkaikkea olen vieläkin rakastunut siihen! Nyt siis todistusaineistoa ihan kuvallisestikin.
Keväisissä tunnelmissa toivotan mitä kauneinta ja mukavinta viikonloppua teille kaikille!
Vaikka olo onkin ihan töttöröö parhaiten sanottuna, niin tämän päiväinen UPEA auringon pilkahtelu on saanut ainakin mielen vireäksi. Kamera kaivautui jälleen kuin itsestään laatikon perukoilta käyttöön, ja keväinen olo on vallannut minut. Hassua sinänsä, että puhuin keväästä jo viime postauksessa ja vieläkään ei ihan oikeasti ole edes kevät. Mutta mieli on keväässä, olkoon sitten tämä blogikin. Ja etenkin meidän koti.
Kerroin viimeksi myös tuosta huikeasta läpimurrosta jonka olen kotiimme tehnyt. Nimittäin se super moderni laatikosto, joka päätyi rappujemme alle ikean hyllystä. Siitä on muokkautunut varsin toimiva ja näppärä työpiste, tässä istuskelen nytkin. Laatikot ovat isot ja ne ainakin viimeistään ovat ratkaisseet pahimmat säilytysongelmamme-ainakin hetkeksi. Ja ennenkaikkea olen vieläkin rakastunut siihen! Nyt siis todistusaineistoa ihan kuvallisestikin.
Keväisissä tunnelmissa toivotan mitä kauneinta ja mukavinta viikonloppua teille kaikille!
2.09.2014
Tavatonta sisustuskriiseilyä!
Meillä on täällä onnistunut unikoulutus takanapäin JESS! Alku meni yllättävän hyvin, sitten tuli pientä takapakkia ja hampaat sekoitti pakkaa, mutta nyt kun pojan laskee iltasatujen jälkeen omaan sänkyyn hän nukkuukin sitten aamuun saakka. Ehkä tässä alkaa itse kullakin pahin väsymys olla takanapäin, kun kevät ja valokin ovat täällä. Vaikka niin, lunta ei vissiin pian enää olekaan...
Kevät on jälleen kerran laittanut minun pääni ihan sekaisin siivouksen, sisustamisen ja tavaroiden järjestelyn kanssa. Lapsia kun on kaksi, tuntuu että tavaraa ja vaatetta ja sitä ja tätä on paljon. Meillä ei ole ainuttakaan kiinteää kaapistoa ja säilytystilaa on VÄHÄN. Olen tässä viime aikoina vain tuumaillut, venkslannut mielessäni kalusteita ja tavaroiden paikkoja sekä sitä miten arki sujuisi parhaiten tavaroiden sijoittelun kannalta. Voin kuulkaas kertoa että se onkin vaikeaa, ja olenkin tyhjentänyt kaappeja ja laittanut muutamia ihania kalusteitakin myyntiin aika radikaalilla kädellä...
Minusta on tullut ensisijaisesti käytännöllisyyttä rakastava, mutta kauneutta vaaliva sisustaja. Olenpa jopa hankkinut ultramodernit laatikostotkin meille, ja siitä olen vieläkin ihan häkellyksissä sillä olen ihan rakastunut niiden yksinkertaisuuteen ja siihen, miten kauniisti ne asettuvat meidän vanhan kalustuksen kanssa!
Mitä vähemmän tavaraa-sen helpompi siivota sotkuja ja mieli lepää. Kaaoksen hallintaa kenties?
Antiikki ei minusta lähde kulumallakaan, mutta jotain muutostakin on kyllä havaittavissa. Tai ehkä olen vain ymmärtänyt (viimein) että pienen kodin kalustaminen lapsiperheelle pelkällä antiikilla on silkka mahdottomuus-vai onko?
Muutamia tunnelmia teille, sekä sisustuspäivien energiatankkausta koko perheen lempparien: Arnols donitsien tapaan :D
Kevät on jälleen kerran laittanut minun pääni ihan sekaisin siivouksen, sisustamisen ja tavaroiden järjestelyn kanssa. Lapsia kun on kaksi, tuntuu että tavaraa ja vaatetta ja sitä ja tätä on paljon. Meillä ei ole ainuttakaan kiinteää kaapistoa ja säilytystilaa on VÄHÄN. Olen tässä viime aikoina vain tuumaillut, venkslannut mielessäni kalusteita ja tavaroiden paikkoja sekä sitä miten arki sujuisi parhaiten tavaroiden sijoittelun kannalta. Voin kuulkaas kertoa että se onkin vaikeaa, ja olenkin tyhjentänyt kaappeja ja laittanut muutamia ihania kalusteitakin myyntiin aika radikaalilla kädellä...
Minusta on tullut ensisijaisesti käytännöllisyyttä rakastava, mutta kauneutta vaaliva sisustaja. Olenpa jopa hankkinut ultramodernit laatikostotkin meille, ja siitä olen vieläkin ihan häkellyksissä sillä olen ihan rakastunut niiden yksinkertaisuuteen ja siihen, miten kauniisti ne asettuvat meidän vanhan kalustuksen kanssa!
Mitä vähemmän tavaraa-sen helpompi siivota sotkuja ja mieli lepää. Kaaoksen hallintaa kenties?
Antiikki ei minusta lähde kulumallakaan, mutta jotain muutostakin on kyllä havaittavissa. Tai ehkä olen vain ymmärtänyt (viimein) että pienen kodin kalustaminen lapsiperheelle pelkällä antiikilla on silkka mahdottomuus-vai onko?
Muutamia tunnelmia teille, sekä sisustuspäivien energiatankkausta koko perheen lempparien: Arnols donitsien tapaan :D
Subscribe to:
Posts (Atom)