Kesäaika alkaa

Nämä aurinkoiset päivät ovat olleet ihan huikeita! Miten ihminen voikaan saada niin paljon virtaa masentavan talven jälkeen, kun aurinko alkaa paistaa ja lämmittää?
Minuun on iskenyt koko ajan vain enemmissä määrin kevätkärpänen- se joka laittaa koko sisustuksen uusiksi ja sitten ihmettelee että mitäs tulikaan tehtyä. Tällä hetkellä olemme sohvattomia vielä jokusen viikon, ja olen laittanut muutoinkin kalustusta uuteen uskoon. Heh! Mullin mallin, mutta olkoon.

Olen myös viimein päässyt nautiskelemaan kevään herkuista, ensin sairastuttuani antibioottikuurin takia kamaliin vatsaongelmiin joiden vuoksi syöminen oli monta viikkoa lähes mahdotonta. Kiloja lähti, ja nyt saa taas nautiskellen herkutella-hyvällä omalla tunnolla.

Lapset ovat tehnet vuorotellen hampaita. Nyt Aino puskee vieläkin sitä vihoviimeistä poskihammastaan, ja neidillä on KAIKKI HANKALAA. Äidin hermot venyvät ja paukkuvat, mutta yritän ymmärtää vaikka en aina jaksaisi oikein ymmärtääkään. Onneksi tuo pikkimies tuntuu tekevän hampaitaan hieman hillitymmin.

Muutoin aurinko paistaa ja kesä todellakin on pian täällä! Aino harjoittelee ahkerasti potkupyörällään ja Aatu testailee ulkona kenkien kanssa. Aurinkolasitkin on otettu käyttöön joten paistakoon aurinko.
Tästä on hyvä jatkaa alkavaan viikkoon. Ihanaa sinnekin!

1-vuotias kuvauksissa

Tähän väliin, takatalven lannistamana ajattelin kertoa teille meidän mukavasta tuokiosta valokuvauksissa. Päästarana tietysti 1-vuotias Aatu sekä hänen isosiskonsa. Otettiimpa meistä ihan virallinen perhekuvakin, kun jostain kumman syystä sellaista ei ole ikuistettu sitten Aatun ristiäisten. Yleensä kun kameran takana olen minä, ja se kaikkien saanti kuvaan on jokseenkin hankalaa.

Ajattelimme siis luottaa ammattilaiseen hyvän tuloksen saamiseksi, ja kyllä kannatti! Ajankohta oli valittu siten, että masut oli täynnä ruokaa ja Aatu juuri herännyt päivätirsoilta. Houkutuksena Ainolle mukana oli namia, Aatu tyytyi rusinoihin. Kuinka vaikeaa voikaan olla- ihan tosissaan saada kaksi pientä lasta katsomaan samaan aikaan kameraan? Saatika sitten hymyilemään.

Onneksi Petra oli luonteva lasten kanssa. Hän osasi ihanalla tavalla ottaa lapset vastaan, ja meidän pikkuiset olisivatkin mielellään jääneet studiolle Petran kanssa leikkimään kun piti jo lähteä kotiin! Ja entäs se studio sitten: Se oli aivan mielettömän upea paikka. Petra on nyt vuoden ajan toiminut pyynikin trikoon vanhassa tehdasrakennuksessa. Suuret ikkunat sekä upea tunnelma oli houkutteleva, ja kyllä vaan tulikin hyviä kuvia. Niin paljon jopa, että pähkin niiden karsimisen parissa useamman tunnin.

Petra sitten muokkasi kuvat toiveidemme mukaan, ja olemme todellakin tyytyväisiä niihin. Kaikki kuvat ovat ihan juuri niinkuin meidän arjessa. Hassuttelua, naurua, rakkautta ja paljon sitä yhdessä oloa. Kaikkea mitä vain voi kuvaan vangita...

Jos etsit hyvää ja luotettavaa kuvaajaa ikuistamaan kauniit hetkesi, juhlasi, perheesi tai melkeinpä mitä tahansa niin voin suositella Petraa todella lämpimästi. Nettisivujen kautta löytyy lisäinfoa sekä ne yhteystiedot.
Tässä vielä ne ihanimmat, pakahdun...

 

Minne katosi vuosi?

Päivälleen vuosi sitten tähän aikaan illalla istuin synnyttäneiden osastolla pieni mustatukkainen poika kainalossani. En raaskinut laskea häntä pois syleilystäni. Itkin onnesta ja nuuhkuttelin häntä. Jätin hänet kainalooni nukkumaan, kun uni ei muutoin tullut. Mietin miten onnekas olen, kun saatoin maailmaan näin kauniin pienen pojan. Meidän oma Aatu!

Vuosi on ollut vauhdikas, opettavainen, aika-ajoin raskas. Onnellinen, ihana ja täynnä rakkautta. Se on mennyt jokseenkin liian lujaa, sillä minusta tuntuu että olisin vasta tuonut Aatun kotiin. Mutta sitten toisaalta-tuntuu kuin Aatu olisi ollut luonamme jo paljon kauemmin. Hassua!

Tänään juhlimme virallista synttäripäivää kera väsyneen ja kuumeisen sankarin. Eiliset neuvolan rokotukset tekivät tehtävänsä, mutta oli meillä silti ihan kiva päivä. Saatiin ystäväperhe kyläilemään, ja kokeiltiin kakkukynttilän puhallustakin. Oikeat juhlat ovat lauantaina. Toivottavasti kuumeilu on silloin historiaa, ja Aatukin jaksaa jopa syödä kakkua.

Vauhdikasta viikon jatkoa teille!