Kesän jälkeen aina jossain vaiheessa ulkona tuoksuu nenääni syksy. Se on sellainen tietynlainen, selittämätön tuoksu mutta se joka kerralla imeytyy minuun ja saa odottamaan pimeitä iltoja, kotoisia hetkiä kynttilänvalossa. Arkea, peli-iltoja, villapeiton alla makoilua, omenapiirakkaa ja lihapatojen tuoksua. Pelkät punertavat ruusunmarjat saavat oloni hyväksi. Paistoi aurinko tai ei, syysfiilis on silti ihana.
Tänään meillä on ollut juuri sellainen kiva sadepäivä lasten kanssa täällä. Poimittiin kerhomatkalla sateessa omenoita ja päätettiin leipoa piirakka. Kotona tuoksuu nyt kaneli ja omena. Loikoillaan matolla ja pelataan loppuilta. Poltetaan illan tullen kynttilöitä ja maistellaan lisää piirakkaa...
Ehkä se on jokin kodin lämpö joka syksyssä minua niin kiehtoo. Nautitaan siitä.
