Minne katoavat viikot...

Se on tervehdys täältä! Kuten otsikkoni kertoo, olen ihmetellyt mihin kummaan nämä viikot oikein ovat vierineet? Kun kello lyö aamulla 5.30 ja vauva herää syömään herättäen isosiskonsa kello 6, minusta tuntuu että aikaa on tänään vaikka mihin...no sitten kun molemmat illalla nukkuvat viimeistään kello 23 minusta tuntuu etten ole saanut mitään aikaiseksi :D Kaamean väsymyksen vain.

Pääni lyö siis osittain tyhjää...ajatukset harhailevat, en pysty keskittymään mihinkään asiaan täysipainotteisesti. Minut keskeyttää aina jompi kumpi lapsista. Olen silti ollut kumman pirteä päivisin. Tuo taivaalla möllöttävä aurinko ja eloon herännyt lenkkeilyvimmani ovat sen varmaankin saaneet aikaan.

Kotimme on päivittynyt 6 viikon (vauvan) aikana jokseenkin kevät tunnelmiin, mutta koska täällä on leluja ja vaippoja lähes kaikkialla aamusta iltaan, en ole jaksanut kuvata muuta kuin kahvihetkiämme ja lapsia tottakai. Ruokapöytä kun kuitenkin yleensä pysyy minun alueenani-ilman leluja ja vaippoja :D

Ja mitä niihin lapsiin tulee: Aino kärsii puhkeavista kulma- sekä poskihampaista. Ajattelin että ne hammasvaivat olis jo taaksejäänyttä elämää hänen kohdallaan mutta kaikkea muuta, tämä on vielä kaameampaa. Kitinää, huutoa, itkua, syömättömyyttä, kuolaa, kuolaa, kuolaa...samaan syssyyn uhmaikä on saapumassa. Kuitenkaan mustasukkaisuutta en voi sanoa Ainon potevan, vauva on edelleen mahtava juttu jolle annetaan enemmän pusuja kuin äitille ja iskälle :) Aino vie juuri nyt niin paljon voimavaroja että välillä poden huonoa omaatuntoa siitä että saako vauva tarpeeksi syliä. No kantokassi vauvalle on postissa tulossa jotta ratkaisu ainakin siihen pulmaan on tulossa!

Ensi sunnuntaina vietämme rakkaan vauvelimme ristiäisiä, toivottavasti aurinkoisessa kevätsäässä. Toivon teille ihanaa, aurinkoista viikon jatkoa :)