Kun kirahvi ajaa vihreällä jeepillä...

...Yksi lapsi flunssassa, äiti kohta flunssassa, toinen lapsi tekee hampaita ja tuo masentava keli ulkona on kyllä vienyt voimia. Pienenpienistä valonvälähdyksistä iltapäivisin on ollut ihana nauttia näin sisältä käsin.  Kamera on yleensä aina silloin haettu esiin, jos vain minun mannekiinini ovat olleet hyvissä asemissa.

Iltaisin on ollut ihana sytyttää kynttilät palamaan, tunnelmoida sohvalla viltin alla ja syödä suklaata! Ensimmäiset glögit on juotu, jopa Aino tykkäsi joka oli tosi hassua mielestäni. Joulutortuista olen haaveillut, mutta olen tehnyt voitaikinasta iki-ihania omenanyyttejä jotka maistuvat ja tuoksuvat joululta. Ne loppuvat aina kesken.

Kranssipaja odottelee, ja hihat alkavat heilua loppuviikosta. Ihan omituista että pian on jo marraskuu!  Kranssejen myötä tulee meidän kotiimme joulu. Paljon muita koristeita en tänäkään vuonna laita. Yksi ikivanha joulutonttu löytyy, sekä muutama enkeli ja lasipallo. Minä en ole valoköynnösten enkä muovitonttujen ystävä. Vieroksun myös sitä kamalaa ihmisten ostovimmaa kun on "pakko saada jouluksi" yhtä ja toista! Tahdonkin opettaa lapsillemme miten joulu tulee ilman sitä kaikkea kauppojen krääsätaivasta ja hysteriaa. Oikean kynttilänvalon, musiikin, tunnelmien, kukkien, tuoksujen ja makujen avulla luomme tänä vuonna joulun tämän kaiken kiireen keskelle. Siitä on ihana nauttia!

Kuvat ovat poimintoja viime viikolta valonpilkahdusten innoittamana. Maukasta viikkoa!