Silloin kun siivotaan, niin silloin siivotaan...

...tämä pikkukakkosen biisi soi äitin päässä aina silloin kun pitäisi aloittaa siivouspäivä ;) Se soi päässä aina kun tartun imurin varteen, tai pölyrättiin. Se on tällä hetkellä ehkä jopa yksi mun lempi biiseistä, heh.

Meillä oli eilen siivouspäivä. Tai siis, minulla oli. Muut nauttivat ulkona auringonpaisteesta ja minä tein sitä mitä olisi ehkä pitänyt tehdä sellaisena päivänä kun sataa vettä. Mutta minkäs teet kun siivouspäiväksi on sovittu perjantai, ja upea auringonvalo antaa kaamean siivous inspiksen heti aamulla!

Sisustinhan minä siinä samalla, ja hoidin lapsia tietenkin. Nukuin Aatun kainalossa päiväunetkin. Tällainen siivouspäivä on mahdollinen vain silloin kun mies on vapaalla. Ja aina silloinkaan ei ole taattua saako siivottua kunnolla vai ei, nuo kaksi iki-ihanaa apulaista pitävät sen salaisuutena ihan iltaan asti. Joskus äidin pitää jatkaa siivouspäivää yöllä.

Valo oli ihan mielettömän kaunis ja otollinen koko päivän, joten minun oli ihan pakko ikuistaa ne kaikki hetket jotka näyttivät ihanilta.
Kaunista viikonlopun jatkoa, nautiskellaan :)

KRANSSEJA, KRANSSEJA!

Huhhei, tajusin juuri että JOULU on ihan pian täällä! mihin tämä aika meneekään, en voi käsittää. JOtenkin olen ajatellut että no nythän on vielä kesä...vaan eipä olekaan. Äiti on ehkä vähän ajatukset muualla, ainakin välillä. Jää tällaiset suht tärkeät asiat tajuamatta...ja nyt alkoi ihan naurattaa :D

Lunta taidetaan saada vielä hetki odotella, mutta kauppoihin on ne perinteiset "joulukrääsät" jo saapuneet. Ei ihan takaa joulufiilistä ainakaan minulle, mutta jokavuotinen kranssipajani sensijaan sen tekee, aivan varmasti :)
Teen siis tänäkin vuonna myyntiin iki-ihania buxuskransseja toiveidesi mukaan. Laitat vain minulle sähköpostitse toiveet niin sovitaan tarkemmin miten toimitaan :) Vain mielikuvitus on rajana. Hinnatkin menevät sitten sen mukaan mitä laitetaan matkaan.

Maltan tuskin odottaa että pääsen viettämään omaa aikaa lempipuuhani pariin, hih. Tein muutamia jäkälä- ja sammalkransseja kotiin aamulla, ja innostus oli huomattava! IHANAA! Nyt vain tilailemaan ja tunnelmoimaan. Ihanaa viikon jatkoa sateesta huolimatta :)

Syksyn aloitti loma!

Heipat teille kaikille! Viikot ovat jälleen vierineet...olen monesti ollut kirjoittamassa tänne kuulumisia ja lisäillyt kuvia, aina jokin on minut kuitenkin keskeyttänyt tai minusta on tuntunut etten oikein tiedä mitä sanoisin ;) Pienten lasten kanssa elämä on hyvinkin täyteläistä, mutta en usko että kaikki tahtovat siitä lukea. Olen ainakin miljoonasti miettinyt aloittavani lapsi- ja perhe aiheisen blogin mutta tässä mä vaan jökitän...en osaa luopua tästä jota olen haalinut ja toteuttanut vuosikaudet!

Viime viikoista päällimmäisenä kerrottakoon, että "pikku" Aatumme täytti jo huikeat puoli vuotta, ja neuvolan puntari näytti 10,4kg! Voitteko kuvitella että Aino painoi saman verran ollessaan 1,1 vuotta :D

Ainosta taas on kasvanut ehkä koko maailman reippain ja kultaisin isosisko. Hän pitää huolen että veikalla on ruokalappu, hän jaksaa suukottaa, silittää ja halia säännöllisin väliajoin. Hän lohduttaa jos äiti ei juuri sillä hetkellä ole vierellä. Hän tietää joskus äitiäkin paremmin missä ovat kadoksissa olevat sukat tai takki. Katse jolla hän pientä veljeään katsoo on niin rakastava että sydämeni sulaa jatkuvasti. On onni omistaa kaksi niin kultaista pientä lasta ja seurata heidän ainutlaatuista sidettään <3 p="">
Ja näiden kahden kullanmurun kanssa me olimme viikon Kreetalla, pienessä Malemen kylässä toissaviikon. Jännitettiin miehen kanssa etukäteen että mitä siitä tulee, lomailusta ei varmasti voi edes puhua! Pelättiin pitkää lentomatkaa, rankkoja matkustuspäiviä, kuumuutta, mahapöpöjä ja ties mitä. Ja mitä sitten- loma oli oikeasti LOMA!! Lapset olivat tyytyväisiä, nukkuivat ja söivät hyvin, kuumuus ei todellakaan haitannut ja lentokoneessa oli vaan tosi kiva nukkua :D Äiti oli viikon jälkeen levännempi kuin vuosikausiin, vaikka olisin mä kyllä voinut enemmänkin siellä aurinkotuolissa köllötellä kuin ne päiväuni ajat ;) Paikka oli kuin paratiisi...Aino hurahti uimahyppyihin ja sai nimekseen uimamaisteri. Aatu hurmasi paksuilla poskillaan allasbaarin tarjoilijat, ja äiti ja iskä vain olivat onnellisia kun lapsilla oli kivaa.

Matkasta jäi niin ihania muistoja että luulen ikävöiväni kyseiseen paikkaan vielä jonakin päivänä. Paluu arkeen oli syksyinen ja tylsä, mutta niinhän se kai aina on!

Synttäreillä koiramäessä

Heipat täältä laulavan pyykkikoneen viereltä ;) innostuin pesemään täkkejä, lakanoita ja mattoja ja pyykkivuori senkun kasvaa vaan vaikka piti ottaa vähän rennommin!
Ainolla on 2-vuotis synttärikemut tulevana lauantaina ja aina tämä sama innostus siivoamiseen alkaa. Viime vuonna mun synttärijärjestelyt lähti niin lapasesta että päädyin maalaamaan jopa keittiön seiniä :D nyt koitan ihan vaan siivota.

Meidän viime viikot ovat menneet nopsaan, liian nopsaan. Aatu on kasvanut ihan hurjan paljon, oppinut vaikka mitä ja kehittynyt paljon isomman pojan oloiseksi. Aino sensijaan täytti tiistaina 2 vuotta ja niin on iso tyttö meidän pienestä vauvastakin kasvanut. Touhua riittää ja vaarallisia tilanteita aina silloin, kun ei istuta rattaissa tai nukuta -eli aika paljon !

Synttäripäivän kunniaksi me käytiin ensin päiväkahvilla meidän favouritessa- Bistrossa jonka jälkeen kävelimme särkänniemen KOIRAMÄKEEN. Olin lukenut jostain blogista ja nähnyt kuvia, ja ihan pakko sinne oli päästä! Aino viihtyi tosi hyvin, ja niin mekin. Vähän harmitti kallis sisäänpääsy, sillä meidän aikuisten piti ostaa avaimet alueelle. Särkänniemelle pienenä vinkkinä, että ihan kaikki perheet eivät kykene olemaan alueella kahta päivää, eikä edes yhtä kokonaan. Saatikka sitten että oltaisiin voitu käydä laitteissa kun lapset ovat noin pieniä! No mutta koiramäki oli silti ihan mielettömän upea paikka! siellä oli eläimiä, upeita rakennuksia, karkkikauppa, kahvila, kirjakauppa ja vaikka mitä kivaa nähtävää. Voin suositella kaikille...silmä lepäsi sillä puitteisiin todellakin oli panostettu :)

Hauskaa Juhannusta !

Tunteita ja tuoksuja

Ihana, ihana kesä on täällä! lämpimät tuoksuvat päivät ovat olleet mielettömiä!
Olen keksinyt miten raikastan kotiamme-maalasin olohuoneen seinät VALKOISELLA ;)
Olen nauttinut kesän tuoksuista, kodin lämmöstä ja pieniestä hetkistä jotka olen aina silloin tällöin onnistunut ikuistamaan kameralla.
Minua on sisustuttanut paljon, mutta aikaa ei ole ollut niinkään...sitäkin enemmän olen vain rakastanut, halinut, notkunut hiekkalaatikon reunalla ja välillä menettänyt hermoni uhmakkaalle pian 2-vuotiaalle.

Meidän kesä taitaa olla tunteita ja tuoksuja tulvillaan <3 p="">
(huuto.net tarjoaa taas ihania vauvanvaatteita sekä antiikkia) olen siis siivonnutkin ;)

Hän sai nimen

Heipat vaan ja ihanaa aurinkoista hellepäivää!

Luulen toistavani itseäni aika lailla jos nyt sanon ihmetellen miten nämä viikot ovatkaan vierineet...mutta sanon sen silti! Kun puhutaan pienten lasten vanhempien kesken "ruuhkavuosista" tiedän nyt mitä se oikeasti tarkoittaa :D Sylissä on ruuhkaa, pyykkikoneessa on ruuhkaa, joka paikassa missä olemme on ruuhkaa...toisina päivinä ruuhkaa on niin paljon etten saa edes yöllistä ponnaria laitettua paremmin kun lähdetään ulkoilemaan. Onneksi on pipat ja huivit, ja leikkipuistossa yhtä pöllähtäneen näköisiä äitejä kuin minäkin ;))

Viime viikkojen aikana olemme herkutelleet ristiäisten, Ainon nimppareiden ja Äitienpäivän kunniaksi. Meidän poikamme sai nimekseen Aatu Petteri. Juhlimme ristiäisiä mieheni äidin luona, missä juhlimme Ainonkin ristiäisiä. Hetki oli kaunis ja liikuttava, kuten viime kerrallakin...

Olen myös laittanut ei niin ruuhkaisina päivinä hieman meidän pihaa kesäkuntoon. Tämä ihana lämmin ja aurinkoinen ilma saa niin hyvälle mielelle. Se valo on saanut myös nauttimaan ulkoilusta paljon enemmän. Aino viihtyisi ulkona kaikki päivät läpeensä...perässä saa juosta ihan todenteolla :)

Ja koti...jota olen myös yrittänyt laittaa kesäkuntoon on aina vain samannäköinen viikosta toiseen ;)) hiekkaa tulee sekä Aino että Elmerin mukana sisälle ja tuntuu että siivoamassa saisi olla jatkuvasti, mutta onneksi minä rakastan siivoamista :D
Olen etsinyt sisustus inspiraatiota ties mistä, ja haaveilen jonkinlaisesta kodin raikastus operaatiosta, mutta en tiedä yhtään mitä se voisi olla! jatkan siis sitä metsästystä ja palaan kun jotain tapahtuu...

 

Minne katoavat viikot...

Se on tervehdys täältä! Kuten otsikkoni kertoo, olen ihmetellyt mihin kummaan nämä viikot oikein ovat vierineet? Kun kello lyö aamulla 5.30 ja vauva herää syömään herättäen isosiskonsa kello 6, minusta tuntuu että aikaa on tänään vaikka mihin...no sitten kun molemmat illalla nukkuvat viimeistään kello 23 minusta tuntuu etten ole saanut mitään aikaiseksi :D Kaamean väsymyksen vain.

Pääni lyö siis osittain tyhjää...ajatukset harhailevat, en pysty keskittymään mihinkään asiaan täysipainotteisesti. Minut keskeyttää aina jompi kumpi lapsista. Olen silti ollut kumman pirteä päivisin. Tuo taivaalla möllöttävä aurinko ja eloon herännyt lenkkeilyvimmani ovat sen varmaankin saaneet aikaan.

Kotimme on päivittynyt 6 viikon (vauvan) aikana jokseenkin kevät tunnelmiin, mutta koska täällä on leluja ja vaippoja lähes kaikkialla aamusta iltaan, en ole jaksanut kuvata muuta kuin kahvihetkiämme ja lapsia tottakai. Ruokapöytä kun kuitenkin yleensä pysyy minun alueenani-ilman leluja ja vaippoja :D

Ja mitä niihin lapsiin tulee: Aino kärsii puhkeavista kulma- sekä poskihampaista. Ajattelin että ne hammasvaivat olis jo taaksejäänyttä elämää hänen kohdallaan mutta kaikkea muuta, tämä on vielä kaameampaa. Kitinää, huutoa, itkua, syömättömyyttä, kuolaa, kuolaa, kuolaa...samaan syssyyn uhmaikä on saapumassa. Kuitenkaan mustasukkaisuutta en voi sanoa Ainon potevan, vauva on edelleen mahtava juttu jolle annetaan enemmän pusuja kuin äitille ja iskälle :) Aino vie juuri nyt niin paljon voimavaroja että välillä poden huonoa omaatuntoa siitä että saako vauva tarpeeksi syliä. No kantokassi vauvalle on postissa tulossa jotta ratkaisu ainakin siihen pulmaan on tulossa!

Ensi sunnuntaina vietämme rakkaan vauvelimme ristiäisiä, toivottavasti aurinkoisessa kevätsäässä. Toivon teille ihanaa, aurinkoista viikon jatkoa :)

pienen pieni pääsiäispupu...

Heippa, ja aurinkoinen pääsiäistervehdys täältä meiltä.
Ajattelin tulla kertoilemaan hieman meidän maailmamme mullistaneesta pääsiäispupusta ;) pienenpienestä, joka nukkuu, syö, nukkuu ja syö taas...

Nämä ensimmäiset viikot ovat vierineet sellaisella tohinalla, etten meinaa perässä pysyä. Mutta mikä parasta, meillä on mennyt kaikki tosi hienosti. Aino rakastaa silminnähden pikkuveljeään eikä ole alkuihmetyksen jälkeen osoittanut minkäänlaisia mustasukkaisuuden merkkejä. Vauva saa vain pusuja, haleja, silityksiä ja nenän rutistuksia. Aino on oppinut myös ymmärtämään että silloin kun vauva syö äidin sylissä, voi hän tulla viereen istumaan ja halimaan, ja vasta sitten äidin syliin halimaan lisää. Mutta siinä meillä on vielä hieman harjoittelemista, miten vauvan lähellä huidotaan ja touhutaan lapioiden ja muiden ei-niin-helläotteisten tavaroiden kanssa!

Tunnen olevani äärimmäisen onnekas kun minulla on nämä pienet kultaiset lapset kainalossani. Välillä kummittelevan väsymyksenkin uhalla väitän, että elämässä jaksaa lasten voimalla mitä vain...

Mustatukkainen poika

Heipat kaikille aurinkoiselta tampereelta!

Tulin piipahtamaan sen verran kertoakseni, että meille syntyi maanantaina "pieni" mustatukkainen poika. Painoa oli kertynyt kaikkien arvioiden mukaisesti huikeat 4130g. ja pituutta 51cm.
Synnytys meni hyvin. Yhtä kivuliaasti kuin viimeksikin mutta edellistä vauhdikkaammin käynnistyksen vuoksi.

Palkinto oli kaiken sen arvoista, ja perheemme on pienestä nyytistä maailman onnellisin :)
Ainokin on ottanut vauvan vastaan tosi hienosti. Välillä ilme menee mutruun kun äiti antaa vauvalle tisumaitoa, mutta enimmäkseen vauva saa helliä- ja välillä vähemmän helliä silityksiä ja suukkoja. Vauvaa käydään kurkkimassa sängynreunalta, ja on hänelle tarjottu omaa unituttia ja tikkariakin ;)

Elämme muutaman viikon yhteistä aikaa perheen kesken ja tutustumme uuteen tulokkaaseen. Teille kaikille toivon aurinkoista kevään odottelua :)

Möhömaha ja totaalinen laiskuus...

Hei kaikki ihanaiset naiset! Ajattelin näin naistenpäivän kunniaksi tulla kertomaan hieman kuulumisia, sillä minua on täällä useampaan otteeseen jo vähän kyselty. Hengissä siis ollaan ja yhtenä kappaleenakin vielä-toistaiseksi.

Raskauteni on ihan loppusuoralla ja maanantaina edessä on käynnistys, ellei vauva päätä saapua maailmaan jo ennen sitä :) Mahani on todella iso, ja olen ollut ihan hurjan väsynyt. Viime viikkoina on ollut paljon erilaisia elämää hankaloittavia oireita raskauteen liittyen, ja olenkin tehnyt vain kaiken pakollisen. Toisina päivinä olen ollut elämäni vedossa ja siivonnut hulluna ja sisustanut ja laittanut, kun taas toina päivinä en pääse sängystä lainkaan ylös. Odotan pientä nyyttiä saapuvaksi pian, jotta saisin taas hieman virtaa ja normaalia rytmiä tähän elämään :)

Vauvaa varten kaikki on valmiina. Jopa Ainoa on koitettu vauvaa varten vähän totutella kertomalla, että äitin masussa on vauva joka tulee pian meille. Muutamien viikkojen ajan Aino onkin masuani silitellyt ja sanonut että vauva,vauva. Myös nyytin tavarat kulkevat nimellä vauva, joten voinemme olettaa että jollain tavalla pikkuneiti on sisäistänyt jotain tapahtuvan pian.

Enpä osaa sanoa milloin tänne seuraavan kerran saavun teitä moikkailemaan, mutta yritän kyllä jahka uusi tulokas antaa minulle siihen aikaa. Kuvat ovat viime viikkojen varrelta ikuistettuja, ja näissä keväisissä tunnelmissa toivon teille kaikille IHANAA NAISTENPÄIVÄÄ  <3 p="">

Oma koti kullan kallis

Päästiinhän me viimein omaan kotiin :) Mutta vain pari päivää ennen kuin lähdimme jälleen kimpsujen ja kampsujen kanssa joulun viettoon sinne, missä vietimme remontin aikaista elämää. Joulu ei tänne kotiin juurikaan ehtinyt laskeutua...vain muutama hyasinttiasetelma ja joulukranssi kertoivat joulun olevan, mutta muutoin kaikki tehtiin kiireellä ja vieläkin on rempan jäljiltä pieniä tekemättömiä asioita jotka odottavat inspiraatiota. Päätin nauttia joulusta hyasinttien jo kuoltua ja kranssien kuivuttua. Ensi jouluna viimeistään, ja silloin nautin sitten tämänkin joulun edestä!

Kotiin paluu remontin päätyttyä oli taianomaista. Muutamat päivät hääräsin yötä myöten siivoten kaappeihin laskeutunutta remottipölyä, ommellen vessaan verhoja ja sisustaen, somistaen, nauttien kotona olemisesta ja tekemisen riemusta :) Jouluna olo olikin sitten sen mukainen...en tahdo vieläkään jaksaa aamuisin nousta sängystä järkälemäisen mahani kanssa. Tosin osasyynä tähän saattaa olla myös hienoisessa laskussa oleva hemoglobiini.

Kamerakin jouluna tahtoi miltei unohtua ikkunalaudalle, mutta muutamia tunnelmakuvia silti sain ikuistettua. (Jopa yksi kuvista on otettu oman kodin tunnelmasta aatonaattona.) Aino oli innoissaan joulusta, ja se oli minun jouluni suurin asia. Nähdä oman pienen lapsen riemu ja touhu vaikkei vielä koko joulusta paljoakaan ymmärtänyt.

Palaan remontin aikaisissa kuviassa, sekä valmiiden tilojen kanssa ensi kerralla. Siihen saakka koitan saada ne muutamat tekemättömät asiat vielä tehtyä ;)

Aino onnettarena

Niin on viikot vierineet. Ollaan asuttu täällä anopin luona nyt 3 viikkoa ja tuntuu kuin juuri oltaisiin vasta tultu.
Elämä menee ihan mukavasti, mutta minä kärsin edelleen levottomista yöunista ja valtavasta KOTI-IKÄVÄSTÄ! Mutta rempan eteneminen on aikataulussa, joten...

Eilen päättyi kranssiarvonta ja pidimme illalla Ainon kanssa arvontahetken :) Ensin ajattelin että tokihan Aino nostaa kiposta yhden lipukkeen joka on sitten voittaja...vaan Ainopa päätti ottaa kerralla puoli kourallista lipukkeita ja viskasi ne maahan :D No jäljelle jäi taktiikka- se lipuke mikä kulhon pohjalla on viimeisenä on voittaja. Lipukkeessa luki: AnnaRiikka :)

Otatko minuun sähköpostitse yhteyttä, niin saadaan kranssi lähtemään kohti uutta kotia :)
Mukavaa alkanutta viikkoa!

Epätavallista elämää

Hellurei!

Otsikkoni kuvastaa elämää täällä ei kotona-vieraassa kodissa :) olemme asuneet täällä suuren suuressa, vanhassa ja kauniissa puutalossa nyt kaksi viikkoa. Ensimmäinen viikko meni siinä että Aino nukkui yönsä levottomasti, putoili suojaamattomista portaikoista useita kertoja ja kaikki oli muutenkin ihan hukassa! Pienen lapsen kanssa tämä on ollut hyvin stressaava ja ei niin mieluinen kokemus.
Nyt kun Aino nukkuu yönsä taas hyvin ja kaikki on muutenkin asettuneet jotenkuten, olen minä alkanut pelätä täällä. Joo, mielikuvitukseni narisevassa, paukkuvassa ja vieraassa talossa alkaa laukata iltaisin liiankin lujaa- silloin siis kun mieheni on yön töissä.

Mitään jouluun liittyvää en toistaiseksi ole voinut kranssien lisäksi tehdä. Sormet syyhyävät siirtelemään ja järjestelemään anopin kalusteita ja tavaroita, mutta saavat kuitenkin (ainakin toistaiseksi) olla paikoillaan :D Ompelu juttujakin olisi mielessä mutta kankaat ovat kotona.

Mahanikin kasvaa sellaisella vauhdilla, että suuremmat tekemiset saavatkin vähitellen unohtua. Mutta silti mieleni on haikea, ellen ehdi tänä vuonna laittaa joulua omaan kotiimme lainkaan...
Jos kuitenkin kaikki rempan suhteen menee hyvin ja pääsemme aikataulun mukaisesti takaisin kotiin, ehdin ehkä jotain :) Tällä haavekuvalla mennään päivä kerrallaan ja odotellaan kuumeisesti näiden rapakelien loppumista!

Oman kodin tunnelmakuviin...kaunista viikon jatkoa jokaiselle :) Muistahan osallistua alla olevaan arvontaan, vielä muutama päivä aikaa.

Joulufiiliksissä kranssiarvontaan...

Heipat täältä kaaoksen keskeltä ;) Meidän kylppäriremontti on alkamassa tämän viikon aikana, ja me aletaan pikkuhiljaa roudata perheen tavaroita kohti evakkopaikkaamme Ainon mummun luo. Uusia lavuaareja ja hanoja on laatikoissa keskellä lattiaa, pyykkiä kuivumassa, kassit puoliksi pakattuina...en tykkää yhtään tästä puuhasta, mutten silti jaksa millään odottaa miten ihana fiilis on tulla kuukauden kuluttua takaisin kotiin :)

Tänään olimme myös rakenneultrassa, jossa selvisi että aavistukseni pojan tulosta on totta! Kaikki oli muutenkin niinkuin pitää, ja kyllä se vaan kummasti antaa taas voimia kun ei tarvitse huolia onko kaikki sittenkään hyvin...

Eilen minulla olikin pitkästä aikaa oikein joulufiilis päällä, kun tein valmiiksi tämän joulun ensimmäiset kranssit. Ne lähtevät uuteen kotiin postin mukana huomenna, ja varsinainen kranssipajani aukeaa meidän evakkopaikassamme hyvin pian :) Aurinkokin eilen paistoi, ja innostuin kuvailemaan tietämättä tänään olevasta kaaoksesta yhtään mitään ;)

Ajattelin myös siinä samalla, että nyt on hyvä laittaa pystyyn jo perinteeksi muodostunut kranssiarvonta :) Jättämällä kommentin tämän postauksen alle olet mukana arvonnassa, jossa voittajalle lähtee ihana kranssi punavalkoisella nauhalla varustettuna :) Arvonta suoritetaan Ainon avustuksella 25.11.
Ihanaa viikkoa, lunta odotellessa...