Oveton

Jokunen viikko sitten olimme sohvattomia, ja tällä viikolla olemme olleet ovettomia :D Siis mitä? No olen hieman kevät-villiintynyt tällä sisustusrintamalla, kuten joka ikinen kevät!! Sain aikaiseksi pyytää tarjouksia välioviemme maalauttamisesta, ja nyt ne ovat olleet koko viikon työn alla, poissa täältä. Hieman on ollut probleemaa Elmerin kanssa, joka tahtoo koko ajan mennä kuraeteiseen ja tuo mukanaan ah, niin ihanat roskat ja mudat jota tulee kenkien mukana. Olenkin kiikuttanut oviaukon eteen milloin pyykkikoria, milloin tuolikokoelmaa :)

Aino-rintamalla on ollut taas huolta ja murhetta, tai lähinnä stressiä. Maitokorvike ei  sitten sopinutkaan, tuli kaameat ihottumat ja masuvaivat, jotka pahenivat vaan päivä päivältä. Nyt kokeilussa uusi korvikemaito, soijapohjainen joka ainakin toistaiseksi on poistanut sekä ihottumat että kaikki muutkin vaivat :) Se on suuri juttu jos tämä nyt osoittautuisi SOPIVAKSI. Tosin en tahdo vielä juhlia...

Mutta tänä aamuna oli tämä äippä innoissaan, kun aamupuurolla huomasin että eka hampaankärki pilkottaa alarivistössä :D Yötohinat ovat siis olleet niitä miksi niitä epäilinkin, hammas! Tätä sensijaan voisikin juhlia. Tämä on mielestäni huikean hieno ja iso juttu.

Paljon ihmeempää ei tänne kuulu. Aloitamme viikonlopun vieton ihanassa aurinkoisessa säässä, ja odottelemme isiä kotiin <3
Aurinkoa myös Sinun viikonloppuusi! (kuvassa myös tuo namu, pinkki syöttötuoli).

On kevät!!

Vai onko? Juuri nyt ulkona sataa vaakasuoraan lunta/räntää ja tuuli vastaa ainakin 10 asteen pakkasta, hui!
Mutta viime päivinä on enemmän kuitenkin paistanut aurinko, ränneistä tippunut vettä ja paikoitellen näkynyt kuivaa maatakin :)

Aurinko porotti lähes koko viime viikon, jolloin mies oli kotona talvilomalla :) Yhtenä päivänä me käytiin hakemassa Turusta meille muhkea Howard-sohva. Käytettynä, mutta kuin uutena. Aino löysi pinkit arskat, me saatiin samettista metsäsienikeittoa. Lopetettiin imetys ja taisteltiin apteekin imelän maitokorvikkeen syömisen kanssa. Ulkoiltiin, juotiin päiväkahvit kuistilla, leikittiin, syötiin hyvin. Vietettiin romanttisesti kaksin hääpäivää ja silloin ikävöitiin Ainoa. Minä sain nukuttua ainakin osan univeloistani pois. Mieheni sensijaan ilmoitti loman loppuessa että ei ainakaan kovin levännyt olo ole :D

Sisustusrintamallakin on jotain tapahtunut pitkästä aikaa! Kun tieto uudesta sohvasta tuli, minun oli pakko maalata olohuoneen seinät. Miten rentouttavaa se olikaan, olin ihan innoissani kun sain maalata :) Myös kalusteet vaihtoivat paikkaa, ja pidän ihan hurjasti uudesta ilmeestä. Virkisti mieltä ja kotia.
Se maalausinto myös jatkui hieman, kun sain päähäni maalata Ainon syöttötuolin pinkiksi. Se on oikea namu ;)

Nyt toivotaan että nuo viimat ja sateet loppuu että saadaan taas se aurinko tänne :)

Sohvaton!

Niin, meillä on täällä nyt sohvaton viikko :) Myin rakastamani Rokokoosohvan, josta minun ei milloinkaan pitänyt luopua. Ei edes vaikka tilanpuute iskisi tai muuta vastaavaa...Vaan arki ja elämä pienen lapsen kanssa on saanut tähänkin asiaan uuden näkökulman. Tahdomme mahtua makaamaan illalla samalla sohvalla, löhötä, pötköttää ja ottaa päiväunia. Aino varmasti tahtoo pian myös pomppia!

Uusi sohva on hakusessa...etsin kunnes oikea osuu kohdalle. Onhan minulla yksi jo kiikarissa, vaan saapa nähdä miten käy ;) Täällä on nyt kovin autiota, aika mukavaa toisaalta. Vaikkakin iltaisin Ainon mentyä nukkumaan tahtoisin käpertyä sohvalle peiton alle tuijottamaan telkkaria :D

Ensi viikolla on miehelläni talviloma, siis jee!! Saan itse ainakin vähän hermolepoa ja apuja arkeen. Aiomme viettää myös hääpäiväämme menemällä ensimmäistä kertaa ulos syömään sitten Ainon syntymän :) Ette uskokaan kuinka odotan nenän eteen kannettuja ruokia, lasiin kaadettua punaviiniä ja laatuaikaa miehen kanssa kynttilänvalossa :)

Ennen sitä me täällä odotellaan ensi viikkoa herkutellen, ulkoillen ja leikkien. Aino muuten oppi jo ryömimään ihan oikeasti, ja nyt on kova meno päällä :) Elmeri juoksee karkuun, ja Aino menee perässä. Välillä itketään kun tuoli tulee tielle, mutta onneksi äiti auttaa hädässä. Seuraavaksi odotellaan ekaa hammasta...kovasti ne näyttää sieltä puskevan, kuola valuu vaan ei ihan vielä ainakaan.

Kuvissa on tunnelmia meidän nykyisistä päiväkahvi-herkuista, ja eräänä päivänä ompelemani supersöpö rinsessa-juttu Ainolle :)

Mukavaa viikon jatkoa!

Sisustututtaa...

Tänäänkin paistoi aurinko, ainakin hetken. Minua alkoi kauheasti sisustututtaa :D
En mitään silti ole aikaiseksi saanut, muuta kuin ottanut muutamia kuvia ja järkkäillyt tavaroita Ainon päikkärien aikana. Auringonvalossa kylpevät, äitini tuomat narsissit olivat superkauniit tinaterriinissä :)

Paljon olisi keskeneräisiä projekteja kuten pikkuinen pöytä joka pitäisi rapsuttaa paksusta maalista, maalailua, lisää maalailua ja yksi kysymysmerkkinä oleva keskeneräinen seinä joka pitäisi kai kipsilevyttää! Niin ja haaveilen kylppärirempasta, mutta se on niin kallis projekti että tuskin ihan hetkeen. (Kun ei sitä lottovoittoakaan tullut). Meidän kylppäri on nimittäin ihan kauhea !!!!

Olen myös unohtanut kertoa täällä, että kotimme oli Koti & Keittiö- lehden kaksoisnumerossa. Ja oli oikein kansikuvaan päässyt, olin taas ihan yllättynyt siitä :) Juttu oli mielestäni hyvin onnistunut: kuvat olivat valoisia ja kivoja. Kiitos teille muutamille, joilta olen saanut ihanaa palautetta koskien lehtijuttua :D

Toivon aurinkoa loppuviikkoonne!

Piristysruisketta kerrakseen!

Tänään oli hyvä päivä, kauhean piristävä ja ihan oma! Sain ensimmäisen kerran lähdettyä sitten Ainon syntymän kampaajalle. Sen jälkeen jäin YKSIN kaupunkiin päivittämään hieman mammaloman kuihduttamaa vaatevarastoani, ja kävin visiitillä myös kirpparilla josta löysin tosi mageet kengät vitosella!!

Kotiin palattuani olin kuin uudesti syntynyt :D ihana tunne, kerrassaan. Tällaisia vapaita omia hetkiä osaa arvostaa aivan uudella tavalla nyt, kun niitä on tarjolla hyvin harvoin. Tällä jaksaa taas pitkään, ainakin siihen asti kun juurikasvu alkaa ärsyttää ;)

Ainolla sen sijaan on kova kasvu spurtti päällä! Ehkä tuo alkuviikosta aloitettu kaurapuuron syöntikin on siihen osallisena. Kehitystäkin tapahtuu jatkuvasti, pian meillä mennään eteenpäin. Hieman tuntuu olevan haussa vielä tuo tekniikka, mutta parempi hioa se kunnolla että on sitten hyvä :)

Eilen paistoi niin kauniisti aurinko koko päivän, että alettiin Ainon kanssa vähän kuvailemaan. Leivottiin myös munatonta ja maidotonta mustikkapiirakkaa, ja Aino nautti poseeraamisesta kesken lusikkaleikin. Voi että minä sitten saan voimaa tuosta hersyvästä naurusta ja pyyteettömästä rakkaudesta jota Aino tarjoaa joka ikinen päivä. Aurinkoni!

Pakkasta, lunta ja kotoilua!

Kyllä nyt on tosissaan se talvi tullut. Mennyt viikko oli tosi kylmä, mutta me lenkkeiltiin normaaliin tapaan Elmerin takia ihan joka päivä. Vähän pelotti nukuttaa Aino vaunuun, mutta kunnon paketoinnin ansiosta neiti heräsi aina ihan lämpimänä uniltaan :)

Ainoa vaivaa edelleen, ja toistaiseksi taas pahemmin ruoka-vaivat. Tällä hetkellä ei sovi pottukaan, ja muna tai maissi on nyt pahasta! Sitä selvitellessä taidan harmaantua ennen kuin Aino ehtii täyttää 1. On kovin raskasta kun pieni alkaa oireilla, eikä oikein tiedä mistä se voisi taas johtua. Voimat on vähissä, mutta aurinko tuo mukavaa energistä oloa :) Olen hyvin onnellinen eräästä ystävästä joka käy läpi samaa. Olisin varmasti menettänyt järkeni ilman häntä.

Mutta vaikka oireita onkin välillä enemmän ja välillä ei lainkaan, on Aino hurjan iloinen ja ihana tyttö :) Hän jaksaa nauraa ja touhuta, jokeltelee ja höpsöttelee kanssani. Rakastaa riisipuuroa ja tunkee tällä hetkellä kaiken suuhunsa mikä käteen vain osuu :) Musiikki on kiva juttu, samoin äidin pusuttelu.

Ja tosiaan, tästä minun antiikki/sisustus-blogista on huomaamattani tullutkin tällainen life style-blogi. Linjassa on nyt hyvin vaikea pysyä, koska aikani ei useimmiten riitä luovaan työhön. Täytyy katsoa mikä tämän blogin tulevaisuus on, vai onko sitä edes :D

Toivon lumisen kaunista alkavaa viikkoa kaikille!

 

Innostuin...

Piiiitkästä aikaa sain nukkekoti-projektiani eteenpäin eilen aamulla iskeneen innostuksen johdosta :) Selailin nukkekoti artikkeleitani, ja siitä se sitten lähti. Tarkoituksena oli tapetoida vain nukkekodin yksi huone, jota olin suunnitellut jo ties kuinka kauan. Mutta kun Aino nukkui pitkiä päikkäreitään, ja isäntä samoin niin innostuin sitten tekemään vähän enemmänkin ;)
Voi kuinka minä nautin. En edes muistanut miten terapeuttista ja mukaansa tempaavaa tämä puuha onkaan!

Nukkekodin asukit Hilda ja Hulda saivat muuttaa kimpsuineen ja kampsuineen Ainon huoneen nurkkaan. Siellä he kököttelivät hölmistyneen näköisinä :)
Nyt on monta uutta ideaa, jotka tahdon toteuttaa nukkekotiini. Heti kun ylimääräistä aikaa ilmaantuu, aion ottaa asiakseni. Tämä oli niin piristävää!

Tänään pitäisi mennä äänestämään, kunhan saan päätettyä kenelle ääneni antaisin. Sen jälkeen suuntaamme suksi ostoksille mieheni kanssa. Me saatiin kipinä tähän upeaan lajiin. Harmi vaan, että sitä ei kesäisin voi harjoittaa ;)

Mukavaa alkavaa viikkoa ystävät. Laitan kuvia valmiista rempasta, kunhan saan enemmän aikaiseksi ;)

Välipäivät

Niin se joulu vaan tuli ja meni, liian nopeasti. Sää oli ehkä huonoin ja kamalin ikinä! Mutta onneksi sisätiloista ei tarvinnut poistua :)
Aatto meni omalta osaltani hössöttäessä. Ensimmäinen kerta emännöidessä, ja tarkka kun kaikessa olen jäi nauttiminen vähän vähemmälle. Ruoat olivat kuitenkin ihania, samoin seura ja tunnelma <3 Oli ihanaa viettää tämä Ainon ensimmäinen aatto kotona, kiireestä huolimatta.

Joulupäivänä suuntasimme sitten mieheni kotiin, uusien patojen ääreen :) Täällä ollessamme ehdin jopa itsekin vähän hengähtää ja nauttia joulun rauhasta. Tapaninpäivän aamuna olikin sitten muutaman tunnin sähkökatko, ja keittelimme mm. aamukahvivedet kiukaan päällä kattilassa :D Kyllä vaan kummasti keksii keinot kun on pakko!

Nyt taistelemme kotona kamalaa tautia vastaan, sekä mieheni että minä. Ja minä tahtoisin niin voittaa sen taiston! Rohdoksi keittelin mustikka-karpalo kiisseliä, josko pöpöt sillä huuhtoutuisivat pois.
Väsymystäni on lisännyt myös Ainon lisääntynyt yöheräily. Neiti saattaa nykyisin herätä jopa 6 kertaa yöllä syömään, ja tämä mama on aamulla kuin haamu. Väsymys tekee minusta hajamielisen...en muista mitä piti tehdä tai sanoa :) Toivottavasti uusi vuosi toisi paremmat unet ;))

Näiden jouluisten kuvien myötä toivon teille ihanaa ja onnekasta vuoden vaihdetta!

Kynttilöiden valossa, joulun rauhassa...

Päivä alkaa taittua iltaan, ja pikkuhiljaa alkaa tässäkin huushollissa hommat olla jouluksi valmiina. Eilen siivottiin koko päivä ja tuotu kuusi sisään. Tänään on leivottu, kokattu, ja suunniteltu kattaukset kuntoon. Pieni joulutonttumme on touhotellut jo muutaman päivän tonttulakki päässään :) Olisi hauska tietää, mitä hän ajattelee tästä kaikesta touhotuksesta. Elmeri ainakin on ollut ihmeissään, varsinkin eilen kun ravattiin eestaas milloin petarit kainalossa, milloin moppi heiluen ;)

Meillä on mieheni kanssa ollut seurustelu ajoistamme asti sellainen systeemi, että olemme vuorovuosina minun- ja sitten taas mieheni perheen kanssa jouluaaton. Tänä vuonna vuorossa on minun perheeni, ja päätimme kokoontua meille. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olemme jouluna kotona :) Toisaalta tuntuu hassulta kun ei lähdetäkään mihinkään, mutta kuitenkin todella ihanalta. Saan laittaa sellaisen joulun, jonka tahdon lapselleni antaa. Saan koristella ja toteuttaa omalla tavallani, ja luoda perheeni kanssa omanlaisemme jouluperinteet.

Sytytämme pian kuistille kynttilät, keitämme iltaglögit ja pikkuhiljaa rauhoitumme vastaanottamaan joulun :) Toivotan kaikille teille oikein lämmintä ja kaunista Joulua!

Rakastan rakastan...

...saapuvaa joulua ja pientä joulutonttuamme ;) Aino on kasvanut kovasti. Hän on nyt siinä iässä, että tuntuu kehittyvän koko ajan kauhean paljon. Masuvaivat ovat toivottavasti taakse jäänyttä elämää. Tänään hän leipoi kanssani ihanaa suklaakakkua, ja oppipa siinä samalla sitten kääntymään selältä masulleen!

Elmerikin oli tietysti jutussa mukana :) Koiruliinista on tullut vähän liiankin kova vahtikoira Ainon suhteen. Jos joku kulkeekin ulko-ovemme ohitse niin alkaa komento! Kova räksytys saa välillä hermoni riekaleiksi, ja käyttöön onkin otettu mm.jäähypenkki keittiössä :D Tässä yhdessä kuvassa Elmeri siinä sitten kököttääkin.

Tämä tuleva joulu on jotain aivan erilaista, ihmeellistä. Sitä odottaa jotenkin aivan erityisellä tavalla, kun on oma pieni lapsi. Vähän niin kuin lapsena odotti joulua, sellaisella jännittävällä ja hassulla tavalla. Tahdon luoda joulusta Ainolle lämpimän ja rakkauden täyteisen muiston. En tahtoisi joulun olevan pakettimerta, lelutaivasta tai materiaalien kirjoa. Tahtoisin Ainon oppivan arvostamaan joulua muulla tavalla...
Vaikkei Aino tästä ensimmäisestä vielä muistakaan, niin silti on olemassa valokuvat ja fiilikset, joiden uskon jäävän mieleen :)

Sunnuntaina onkin sitten jo ensimmäinen adventti. Me suuntaamme ainakin lapsuuskouluni joulumyyjäisiin, ja joulukahveelle mummilaan. Toivon hiljaa mielessäni lumen tulevan...

Lämmintä adventtia, nauttikaahan :)

Marraskuun alussa

Eikä lunta vaan näy! Nyt olisi jo iltojen pimetessä ihanaa, jos olisi edes pikkuruisen sitä valkoista höttöä tuolla katoilla ja teiden reunoilla. Mutta joka vuosi sitä on tullut, tänä vuonna näköjään vain vähän myöhemmin.

Meidän neidin masuvaivat ovat jatkuneet...olen ollut huolesta sekaisin, ja koittanut tehdä parhaani. Maitoallergia on nyt kuitenkin varmistunut, mikä on toisaalta helpottavaa tietää mikä on vikana, mutta toisaalta tietenkin hirmuisen kurjaa. Toivon sydämeni pohjasta, että pian alkaisi neidin olo helpottua. Olen nyt siis itse täysin maidottomalla dietillä, ja siihen lisäksi vielä munattomalla ainakin niin kauan kunnes oireet lievittävät. Ja ainakin maidoton siis jatkuu niin kauan kuin imetän. Ensin ajattelin etten ikinä pystyisi moiseen suklaan ja juustojen rakastajana, mutta tämä on ollut hurjan mielenkiintoista :) Netistä löytyy jos jonkinlaista reseptiä, joiden johdosta omakin masu on ollut omituisen rauhallinen :D

Tänään Pyhäinpäivän kunniaksi kahvittelimme vege-herkkujen ja kynttilöiden kera :) Mieheni ei oikein innostunut erityisemmin munattomasta ja maidottomasta suklaakakustani, mutta ah, olen itse aivan myyty! Lisäksi raikaavat taustalla joululaulut ensimmäistä kertaa tänä vuonna, ja tunnelma on ihana...

Tunnelmallista viikonlopun jatkoa teille :)

Kotoilua ja kransseja

Eipä ole mitään erikoista täällä, kotoilua vaan :) Olen ollut kovin väsynyt, enkä ole jaksanut sisustaa, saatikka sitten valmistaa keskeneräisiä projektejani joita on paljon...tosin kovasti haikailen niiden kimppuun, mutta katsotaan :)
Pieni Ainomme oli viime viikolla vuorokauden sairaalassa, tuntemattoman äkillisen oksennuspuuskan vuoksi. Olin tietenkin hänen kanssaan, ja ehkäpä sieltäkin nukkumattomat yöt vielä heijastuvat tänne. Onneksi neiti on kuitenkin jo ihan normaali naurava itsensä <3

Huomenna lähdemme käymään Helsingissä, vähän irtiottoa tähän kotoiluun nyt kun miehenikin on koko viikon syyslomalla :D Olen googletellut lounaspaikkoja, ja pari muuta kohdetta joissa tahtoisin käydä. Toivotaan, että Aino on kiltisti ;)

Jotkut teistä ovat ehkä miettineet, saako kauttani tänä vuonna buxuskransseja?  ja olette ehkä tulleet myös siihen tulokseen että no, ehkä ei...Mutta aion niitä valmistaa :) Tosin en niin isoissa määrin kuin aiempina vuosina, mutta jos halajat itsellesi sellaista, niin ota vain rohkeasti yhteyttä.

Pian saakin sitten alkaa jo postailemaan ihania jouluisia tunnelmia tänne, voi että tämä aika menee nykyään niin nopeaan. Mukavaa viikon jatkoa kaikille :D

Omenaista

Syksyinen tervehdys :)
Täällä tämä syksy etenee kauniina ja koleana :) Ihanaa ulkona huomata, miten värikkäinä puunlehdet leijuvat hiljalleen alas...pian pääsee haravoimaan. Jostain syystä rakastan sitä puuhaa :)

Neiti kasvaa hurjaa vauhtia. Ainosta on tullut oikea hymytyttö :) Nauraa ja jokeltaa aina silloin, kun ei ole nälkä tai väsy. Viime perjantaina oltiin 3 kuukautisneuvolassa saamassa rokotuksia, eikä itketty lainkaan! Kyllä äiti oli sitten ylpeä tytöstään :)

Ainon nukkuessa olen tykännyt leivoskella kauheasti :) Minulla on jokin kumma tarve saada joka päivä päiväkahvilla jotain hyvää. Olen koittanut uusiakin reseptejä, mutta pitäytynyt silti niissä tutuissa ja turvallisissa. Syksyn omenasato on ollut runsasta, ainakin sillä perusteella että miehen äidiltä on saatu omenaa säännöllisin väliajoin. Ja voi että ne ovatkin olleet mehukkaita ja hyviä! Ja se tuoksu mikä niistä tulee on aivan jotain ihanaa.Yksi omppuleivonnais suosikeistani on mehevä omppupiiras, mutta rakastan myös kuvissa näkyvää Englantilaista herkkua: Apple crumblea. Sitä syödään mascarpone-kerman kera, ja se vie kyllä kielen mennessään.

Näissä päiväkahvi kuvien tunnelmissa toivotan teille kaikille mukavaa viikon jatkoa :)

Pupuja ja nalleja

Syysmyrskyä ilmassa, lenteleviä lehtiä ja paljon kuraa...valkoisen koiranomistajan parhaita päiviä ;)
Leivoin mokkapaloja aikani kuluksi, ja ne oli herkullisia. Siivoilin myös, samalla kun kaikki muut vetelivät päivätirsoja. Kuvailinkin, sieltä täältä. Se on rentouttavaa puuhaa varsinkin silloin kun sitä voi tehdä ihan rauhassa ja inspiroituneessa mielentilassa.

Kuten yhdestä kuvasta näkyy, on meille Ainon myötä muuttanut myös pupuja ja nalleja...niitä asustaa sohvalla, tuoleilla, lattialla ja vähän siellä täällä :) Pelkäsin vähän etukäteen että "kamalaa jos minusta tulee äiti, joka ei voi sietää leluja silmissään". Olin jopa melkein varma että mitään ei tässä huushollissa ole näkyvillä. Mutta toisin kävi, ja siitä olen iloinen. Tämä on uusi elämäntapa, ja olen nattinut jok´ikisestä värikkäästä leikkikalusta ja helisyttimestä :D

Näissä syksyisissä ja hieman hämyisissä tunnelmissa toivotan Teille kaikille ihanaa viikon jatkoa sateesta ja tuulesta huolimatta :)

Onnea on

Syksyltä tuoksuva tervehdys!

Eilisen syksyltä tuoksuvan, sumuisen aamun johdosta innostuin kuvaamaan yhtä sun toista. Kävimme myös Ainon ja Elmerin kanssa ruusunmarja varkaissa, ja sain nautiskella hetken rauhassa kanelilta tuoksuvaa omppupiirakkaa.

Syksyihmisenä olen taas elementissäni. Huumaannun syksystä joka vuosi, ja tänä vuonna se tuntuu vielä sitäkin ihanammalta, kun saan jakaa sen ilon Ainon kanssa. Aino on varsin ihana tyttö :) Nauravainen ja kiltti, joskin ilmaisee kyllä hyvinkin äänekkäästi jos jokin on vinossa. Olen saanut kummallista virtaa elämääni tämän rakkaan ihmisen myötä....ikäänkuin elämäni olisi löytänyt tarkoituksen, ja tiedän mitä minun tulee tehdä. En nyt sano että olisin kulkenut tähän asti sumussa, mutta tiedätte ehkä mitä tarkoitan. Olen sanattoman onnellinen, ja vaikka välillä myös tavattoman puhki, en siltikään vaihtaisi päivääkään!

Syksyisen ihanaa viikonloppua teille kaikille :)