3 vuotias

Meidän viime viikkoihin on kuulunut ties mitä kaikkea! Hiljaisuus tällä puolella on ollut- jälleen kerran anteeksiantamatonta mutta aikani ei kertakaikkiaan ole riittänyt tänne. Ja silloin kun olisi riittänyt, ei minulla ole ollut mitään kirjoitettavaa tai kuvattavaa :) Ideoita, ajatuksia ja mielikuvia olisi vaikka kuinka paljon mutta nuo kaksi pikkuihmistä pitävät äidin hyvin kiireisenä juuri nyt.

Tänään meillä kuitenkin vietettiin Ainon 3-vuotis syntymäpäiväjuhlia. Mukana menossa oli tuttu kokoonpano- kaikki rakkaimmat ihmiset. Toiveet täyttyivät lahjojen suhteen, mutta siltikin kaikista paras lahja taisi olla serkkupojan vierailu. Näillä kahdella pienellä synkkaa aivan älyttömän hyvin! Kaikki on toistensa kanssa kivaa, ja mistään ei juurikaan kinata.

Nämä tällaiset päivät menevät hurjan nopeasti, sotku on melkoinen ja äiti puhki, mutta HYVIN onnellinen! Nyt on ihana istahtaa alas ja tuijotella näitä kuvia joita ehdin välillä menon keskellä räpsiä. Lämmintä viikonloppua teille.
Tahtoisin muuten palautetta teiltä siitä, mitä tahtoisitte lukea ja nähdä kuvina täällä blogissani? vai lukeeko tätä enään kukaan?

Nyt sisustetaan ja upotetaan kädet multaan!!

Heipparallaa te kaikki. Olen pahoillani tästä hiljaisuudesta jälleen. Mieheni lähti kuuden viikon lisäkurssille Kuopioon, joten minulla on täällä riittänyt tohinaa ja touhua ja omaa aikaa ei ole ollut. Iltaisin olen niin puhki, että kun saan kaikki kotityöt valmiiksi ja lapset nukkumaan rojahdan sohvalle :)

Nyt kuitenkin sain lapset (harvinaista mutta totta) samaan aikaan päiväunille ja minua ei väsytä joten innostuin kuvailemaan ihanan auringonvalon siivittämänä. Paljon olisi esiteltävää, kuvattavaa, rempattavaa, istutettavaa ja laitettavaa mutta jahka mieheni palaa kurssiltaan kesäkuun alussa teen kaiken mitä on rästissä.

Viimeksi kerroin uudesta sohvastamme. Se on kyllä ihan mainio. Luulisi että 8 viikkoa ilman sohvaa olisi tehnyt sen, että sitä ei edes kaipaa. Mutta voin kertoa että päivä päivältä sitä kaipasi enemmän ja enemmän. Sohva on asettunut hyvin paikalleen ja se on huomattavasti pienempi kuin edellinen. Olen tähän hyvin tyytyväinen, sillä nyt olohuone näyttää avarammalta! Toki tuo valkoinen värikin tekee tehtävänsä.

Uusi senkkini joka muutti rappusten alle on myös aivan mieletön! Tämän kokonaisuuden näkee siis heti kun meille tulee tuulikaapista sisälle, ja monesti jään oikein tuijottamaan ja silittelemään tätä kaunokaista. Väri on täydellinen, koko on täydellinen, mittasuhteet toimivat ja jokin tässä puhuttelee minua suuresti. En voi vieläkään käsittää sitä ikean laatikosto-ihastustani. No se on nyt kuollut ja kuopattu! Toisinsanoen muuttanut uuteen rakastavaan kotiin.

Olen vieläkin aika huvittunut miten huolestuneita minun sisustus-ystäväni olivat tästä kokeilustani. Sain palautetta vasta jälkikäteen, mutta on ihanaa kuulla että huomasitte jonkin olevan vialla. Nauran tälle lähes joka päivä kun katselen senkkiä. Kiitos ihanat, olette kyllä parhaita!

Laittelen teille alle kuvia sisustus inspiksestäni tältä istumalta, ja toivon että nautitte tästä ihanasta inspiroivasta auringonvalosta. Lämmintä loppuviikkoa!

Pääsiäisviikko

Täällä on ihmetelty virpojia, kuolattu suklaamunien perään, muisteltu mitä se mämmi oikein olikaan. On ihmetelty pääsiäisruohon kasvamista ja juotu päiväkahvit kevään ensimmäisen kerran takakuistilla +20 asteen lämmössä. Aika kiva viikko!

Ensi viikolla meille VIHDOIN ja viimein tulee kauan (7 viikkoa) odotettu sohvamme! Patjaviritys on lasten mielestä ollut kiva, mutta itse kyllä alan kyllästyä siihen. Myös kuistilta väliaikaisesti sisälle tuotu korituoli ja sekalaiset tuoliyhdistelmät pistävät silmään, ja odotan vaan...

Kerrottaneen myös, että minun "moderni" kokeiluni rappujen alla on päättynyt Kustavilaisen tyylin voittoon 1-0!!! Täytyy sanoa, että välillä sitä tulee tehtyä käytännöllisiä (tyhmiä) mutta silti ei yhtään itselle tyypillisiä kokeiluja, ja sittenhän ne pian alkaa ahdistaa. Ikean lipastot siis väistyivät upean Kustavilaisen punaruskean senkin tieltä pois, ja odottelevat pääsyä uuteen kotiin.
Mieleni on huojentunut. Ikäänkuin minusta olisi irronnut taakka harteilta. Yritin jotakin mikä ei ollut yhtään minua, ja nyt olen taas omalla mukavuusalueellani ja voin hyvin! Aika syvällistä sisustuspohdintaa, mutta näin se täällä meillä menee ;)

Pääsiäisen pyhinä me käydään lasten mummuloissa ja nähdään lasten pikkuruinen serkkutyttökin. Munia ja suklaaherkkuja on jemmattu ihan kiitettävästi kaappiin, joten lenkkipolut kutsuvat sitten taas.

Aurinkoista ja kivaa Pääsiäistä teille kaikille. Ensi kerralla näette sen uuden ihanan senkin- ja sen sohvan!!!!

Kesäaika alkaa

Nämä aurinkoiset päivät ovat olleet ihan huikeita! Miten ihminen voikaan saada niin paljon virtaa masentavan talven jälkeen, kun aurinko alkaa paistaa ja lämmittää?
Minuun on iskenyt koko ajan vain enemmissä määrin kevätkärpänen- se joka laittaa koko sisustuksen uusiksi ja sitten ihmettelee että mitäs tulikaan tehtyä. Tällä hetkellä olemme sohvattomia vielä jokusen viikon, ja olen laittanut muutoinkin kalustusta uuteen uskoon. Heh! Mullin mallin, mutta olkoon.

Olen myös viimein päässyt nautiskelemaan kevään herkuista, ensin sairastuttuani antibioottikuurin takia kamaliin vatsaongelmiin joiden vuoksi syöminen oli monta viikkoa lähes mahdotonta. Kiloja lähti, ja nyt saa taas nautiskellen herkutella-hyvällä omalla tunnolla.

Lapset ovat tehnet vuorotellen hampaita. Nyt Aino puskee vieläkin sitä vihoviimeistä poskihammastaan, ja neidillä on KAIKKI HANKALAA. Äidin hermot venyvät ja paukkuvat, mutta yritän ymmärtää vaikka en aina jaksaisi oikein ymmärtääkään. Onneksi tuo pikkimies tuntuu tekevän hampaitaan hieman hillitymmin.

Muutoin aurinko paistaa ja kesä todellakin on pian täällä! Aino harjoittelee ahkerasti potkupyörällään ja Aatu testailee ulkona kenkien kanssa. Aurinkolasitkin on otettu käyttöön joten paistakoon aurinko.
Tästä on hyvä jatkaa alkavaan viikkoon. Ihanaa sinnekin!

1-vuotias kuvauksissa

Tähän väliin, takatalven lannistamana ajattelin kertoa teille meidän mukavasta tuokiosta valokuvauksissa. Päästarana tietysti 1-vuotias Aatu sekä hänen isosiskonsa. Otettiimpa meistä ihan virallinen perhekuvakin, kun jostain kumman syystä sellaista ei ole ikuistettu sitten Aatun ristiäisten. Yleensä kun kameran takana olen minä, ja se kaikkien saanti kuvaan on jokseenkin hankalaa.

Ajattelimme siis luottaa ammattilaiseen hyvän tuloksen saamiseksi, ja kyllä kannatti! Ajankohta oli valittu siten, että masut oli täynnä ruokaa ja Aatu juuri herännyt päivätirsoilta. Houkutuksena Ainolle mukana oli namia, Aatu tyytyi rusinoihin. Kuinka vaikeaa voikaan olla- ihan tosissaan saada kaksi pientä lasta katsomaan samaan aikaan kameraan? Saatika sitten hymyilemään.

Onneksi Petra oli luonteva lasten kanssa. Hän osasi ihanalla tavalla ottaa lapset vastaan, ja meidän pikkuiset olisivatkin mielellään jääneet studiolle Petran kanssa leikkimään kun piti jo lähteä kotiin! Ja entäs se studio sitten: Se oli aivan mielettömän upea paikka. Petra on nyt vuoden ajan toiminut pyynikin trikoon vanhassa tehdasrakennuksessa. Suuret ikkunat sekä upea tunnelma oli houkutteleva, ja kyllä vaan tulikin hyviä kuvia. Niin paljon jopa, että pähkin niiden karsimisen parissa useamman tunnin.

Petra sitten muokkasi kuvat toiveidemme mukaan, ja olemme todellakin tyytyväisiä niihin. Kaikki kuvat ovat ihan juuri niinkuin meidän arjessa. Hassuttelua, naurua, rakkautta ja paljon sitä yhdessä oloa. Kaikkea mitä vain voi kuvaan vangita...

Jos etsit hyvää ja luotettavaa kuvaajaa ikuistamaan kauniit hetkesi, juhlasi, perheesi tai melkeinpä mitä tahansa niin voin suositella Petraa todella lämpimästi. Nettisivujen kautta löytyy lisäinfoa sekä ne yhteystiedot.
Tässä vielä ne ihanimmat, pakahdun...

 

Minne katosi vuosi?

Päivälleen vuosi sitten tähän aikaan illalla istuin synnyttäneiden osastolla pieni mustatukkainen poika kainalossani. En raaskinut laskea häntä pois syleilystäni. Itkin onnesta ja nuuhkuttelin häntä. Jätin hänet kainalooni nukkumaan, kun uni ei muutoin tullut. Mietin miten onnekas olen, kun saatoin maailmaan näin kauniin pienen pojan. Meidän oma Aatu!

Vuosi on ollut vauhdikas, opettavainen, aika-ajoin raskas. Onnellinen, ihana ja täynnä rakkautta. Se on mennyt jokseenkin liian lujaa, sillä minusta tuntuu että olisin vasta tuonut Aatun kotiin. Mutta sitten toisaalta-tuntuu kuin Aatu olisi ollut luonamme jo paljon kauemmin. Hassua!

Tänään juhlimme virallista synttäripäivää kera väsyneen ja kuumeisen sankarin. Eiliset neuvolan rokotukset tekivät tehtävänsä, mutta oli meillä silti ihan kiva päivä. Saatiin ystäväperhe kyläilemään, ja kokeiltiin kakkukynttilän puhallustakin. Oikeat juhlat ovat lauantaina. Toivottavasti kuumeilu on silloin historiaa, ja Aatukin jaksaa jopa syödä kakkua.

Vauhdikasta viikon jatkoa teille!

Kurkistus kotiimme

Heipparallaa!
Meidän influenssaksi osoittautunut tauti on viimein selätetty, huh! Aika rankkaa varsinkin noille pienimmille, mutta kyllä otti koville ihan meikäläiselläkin. Onnemme taisi olla iskä, jolla sattui olemaan pitkät vapaat juuri sinä pahimpana aikana kun olimme kaikki muut kovassa kuumeessa.

Toipuminen on vieläkin vähän kesken, voimat ovat olleet kadoksissa. Mutta tänä aamuna postilaatikkoon kolahtanut Unelmien talo & koti-lehti sai viimeistään hieman eloa tähän ihmiseen. Meidän kodistamme on nimittäin lehdessä juttu, vilahtaapa siellä jopa meidän pikkuinen Aatummekin, niin ja Elmeri.

Kuvat ovat niin aurinkoisia ja täynnä kesäistä tunnelmaa, että olen leijunut koko päivän ihan kesäisissä sisustushaaveissa. Hiihtolomaa viettävä pikkusiskoni oli meillä kylässä ja pakattiin lapset autoon ja lähdettiin ikeaan sisustamaan vähän lisää! Kyllä se kesä sieltä tulee, kyllä vain.

Aurinkoista viikon jatkoa rakkaat!

Kun sairastetaan, kukatkin kuivuvat kasaan

Eli siis heipat meidän sairastuvalta! Ensin meidän Aino sai käteensä tulehduksen haavasta, jonka luultiin jo olevan parantunut. Sitten päälle pamahti kuumetauti, joka kävi läpi molemmat lapset onneksi aika nopeaan tahtiin -ja nyt on äidin vuoro. Yskää ja pientä nuhaa, perusjuttuja. Hunajan, kuumien juomien ja herkkujen avulla parannellan itsemme kuntoon.

Vaikka olo onkin ihan töttöröö parhaiten sanottuna, niin tämän päiväinen UPEA auringon pilkahtelu on saanut ainakin mielen vireäksi. Kamera kaivautui jälleen kuin itsestään laatikon perukoilta käyttöön, ja keväinen olo on vallannut minut. Hassua sinänsä, että puhuin keväästä jo viime postauksessa ja vieläkään ei ihan oikeasti ole edes kevät. Mutta mieli on keväässä, olkoon sitten tämä blogikin. Ja etenkin meidän koti.

Kerroin viimeksi myös tuosta huikeasta läpimurrosta jonka olen kotiimme tehnyt. Nimittäin se super moderni laatikosto, joka päätyi rappujemme alle ikean hyllystä. Siitä on muokkautunut varsin toimiva ja näppärä työpiste, tässä istuskelen nytkin. Laatikot ovat isot ja ne ainakin viimeistään ovat ratkaisseet pahimmat säilytysongelmamme-ainakin hetkeksi. Ja ennenkaikkea olen vieläkin rakastunut siihen! Nyt siis todistusaineistoa ihan kuvallisestikin.

Keväisissä tunnelmissa toivotan mitä kauneinta ja mukavinta viikonloppua teille kaikille!

Tavatonta sisustuskriiseilyä!

Meillä on täällä onnistunut unikoulutus takanapäin JESS! Alku meni yllättävän hyvin, sitten tuli pientä takapakkia ja hampaat sekoitti pakkaa, mutta nyt kun pojan laskee iltasatujen jälkeen omaan sänkyyn hän nukkuukin sitten aamuun saakka. Ehkä tässä alkaa itse kullakin pahin väsymys olla takanapäin, kun kevät ja valokin ovat täällä. Vaikka niin, lunta ei vissiin pian enää olekaan...

Kevät on jälleen kerran laittanut minun pääni ihan sekaisin siivouksen, sisustamisen ja tavaroiden järjestelyn kanssa. Lapsia kun on kaksi, tuntuu että tavaraa ja vaatetta ja sitä ja tätä on paljon. Meillä ei ole ainuttakaan kiinteää kaapistoa ja säilytystilaa on VÄHÄN. Olen tässä viime aikoina vain tuumaillut, venkslannut mielessäni kalusteita ja tavaroiden paikkoja sekä sitä miten arki sujuisi parhaiten tavaroiden sijoittelun kannalta. Voin kuulkaas kertoa että se onkin vaikeaa, ja olenkin tyhjentänyt kaappeja ja laittanut muutamia ihania kalusteitakin myyntiin aika radikaalilla kädellä...

Minusta on tullut ensisijaisesti käytännöllisyyttä rakastava, mutta kauneutta vaaliva sisustaja. Olenpa jopa hankkinut ultramodernit laatikostotkin meille, ja siitä olen vieläkin ihan häkellyksissä sillä olen ihan rakastunut niiden yksinkertaisuuteen ja siihen, miten kauniisti ne asettuvat meidän vanhan kalustuksen kanssa!

Mitä vähemmän tavaraa-sen helpompi siivota sotkuja ja mieli lepää. Kaaoksen hallintaa kenties?
Antiikki ei minusta lähde kulumallakaan, mutta jotain muutostakin on kyllä havaittavissa. Tai ehkä olen vain ymmärtänyt (viimein) että pienen kodin kalustaminen lapsiperheelle pelkällä antiikilla on silkka mahdottomuus-vai onko?

Muutamia tunnelmia teille, sekä sisustuspäivien energiatankkausta koko perheen lempparien: Arnols donitsien tapaan :D

Lumivalkeaa

Voi että tästä lumesta, talvesta on iloittu! Nämä kirkkaat ja lumiset päivät ovat olleet mielettömiä, niin ulkoilun kuin kuvaamisenkin kannalta. Tosin itsehän olen jo pari päivää ollut kamalassa kuume-flunssassa joten ulos ei ole ollut asiaa, mutta olen ihastellut ikkunasta ja kameran linssin läpi.

Meillä on Aatun unikoulu menossa, ja ajattelin istahtaa ja tulla kirjoittelemaan kun uni ei taida vielä tulla. On se vaan äidille kova paikka alkaa vieroittamaan pientä ihmistä yösyötöistä! Mutta se palkinto sitten kun saan vuoden tauon jälkeen nukkua kokonaien yön ilman herätystä on kyllä senkin arvoista. Ja tokihan pieni lapsikin tarvitsee uusia oppeja, jotta nukkuminen helpottuu hänelle itselleenkin. Ilta meni mallikkaasti, paremmin kuin olisin osannut kuvitella. Olen niin ylpeä pienestä, nyt jo 10kk. ikäisestä Aatustamme.

Sain päivällä napsittua kirkkaan talvipäivän ansiosta kauniita kuvia, ne kertokoon meidän menneestä viikostamme. Pysähtyneet hetket, silloin kun lapset ovat olleet päiväunilla. Ja pahoittelen muuten lastenhuone postauksen kamalan värisiä kuvia! On todella hankalaa kuvata tasaharmaan päivävaloituksen kanssa, mikään ei vaan onnistunut mutta onneksi parannus tähänkin on nyt oikean talven myötä tullut.
Nauttikaamme!

Lastenhuone

Harmaa tervehdys meiltä! Lunta ei vaan näy, ja kyllä täytyy ihan sanoa että tämä jatkuva harmaus väsyttää ja kunnolla. Tuntuu välillä että ei herää lainkaan uuteen päivään, vaikka kuinka joisi kahvia tai ulkoilisi. No me olemme päättäneet kuitenkin olla toiveikkaita ja odotamme sitä aamua kun maassa on lunta ja pakkasta, sillä pulkka odottelee innokasta neitiä kuistilla.

Viimeksi lupasin esitellä teille lastenhuonettamme. No joulu tuli ja menikin jo, joulukuusi varisi viime viikolla lattialle lastenhuoneessa mutta esittelen teille nyt kuusettoman lastenhuoneen. Minä olen tässä muutaman vuoden aikana potenut lastenhuoneen kanssa aikamoista ristiriitaa sisustuksen osalta. Ensin luulin saaneeni sen kivaksi, mutta sitten aloinkin odottaa Aatua ja taas muuttui systeemit ja ajatukset. Päätimme myös siirtää aatun sängyn jo aikaisin Ainon kanssa samaan huoneeseen, jotta lapset tottuisivat siihen että illalla mennään nukkumaan samaan aikaan ja iltarutiinitkin muodostuisivat molemmille yhteisiksi. Meillä se on toiminut mainiosti, ja se on selvästi ollut molemmille lapsille hieno juttu asua samassa huoneessa.

Sisustustyyli poikkeaa lastenhuoneessa hieman muun asunnon kanssa, mutta värimaailma on sama lukuunottamatta muutamia tekstiilejä ja lelujen tuomaa ilakointia. Lastenhuone on aina kuitenkin se lasten valtakunta, ja niin se saa ollakin. Tosin aion pitää linjani siisteyden sekä yksinkertaisuuden suhteen. Seinillä ei tulla koskaan näkemään julisteita idoleista tai hevosista, ja sängyt pedataan joka aamu oli sitten kiire tai ei. Meillä lastenhuoneessa ei leikitä vielä kovin paljoa, sillä se sijaitsee yläkerrassa ja enimmäkseen toimii vielä pukeutumisen ja nukkumisen valtakuntana, mutta ainakin iltaisin pesujen yhteydessä siellä saatetaan touhuta kauankin.

On ihanaa mennä iltaisin nukuttamaan lapsia, kun sävelet ovat selvät ja uni maittaa ainakin melkein aina molemmille. Meillä nukutukseen menee vielä hieman kauemmin aikaa, sillä ensin luetaan pari kirjaa, jonka jälkeen lauletaan. Aatu sinnittelee iltamaitojen kanssa laulun lomassa joskus pitkäänkin, mutta lopulta huone hiljenee ja pikku tuhisijat jäävät sinne yhdessä nukkumaan.

Tänä aamuna Aino keitteli kahvia, teetä ja mehua sekä leipoi suklaakakkua äidille. Aatukin sai osansa, ennenkuin leipuri hiiva keikahti tuolillaan ja sitten ei enään leikki maistunutkaan...

Joulu muutti meille ihan ykskaks

Jouluiset ja ennenkaikkea lumiset terveiset meiltä!
Tätä kirjoittaessani voin vain todeta miten I-H-A-N-A-A on kun lähes koko päivän pyrytti lunta ja nyt maa on tyystin valkea. Hyvästit siis ankealle harmaudelle :)

Meille muutti menneellä viikolla joulu jo nyt, ihan ykskaks. Syy tähän täyteen tällinkiin on joulujuttu kodistamme, joka tosin ilmestyy vasta ensi vuonna. Ihana My country homen Virpi saapui syli täynnä joulukukkia meille keskiviikko aamuna. Itse olin siivonnut hiki hatussa pari päivää ja (yötä), välillä lapsia hoitaen ja arkea pyörittäen. Tehtiin Ainon kanssa pipareita ja joulukakkuakin leivottiin. Kransseja ja köynnöksiäkin tuli väännettyä, ja ai että minä NAUTIN! Minulle kunnon siivous on tapa rentoutua...kaikki näyttää sen jälkeen kauniilta ja ajatuskin kulkee paremmin :)

Itse kuvauspäivä oli hurjan mukava ja rentouttava! Aatu oli kanssamme täällä, kun muu perhe lähti evakkoon mummun luo. Kotonamme oli todella hiljaista. En muista niin seesteistä hetkeä vuosiin, kun Aatu nukkui ulkona ja istuin hetken sohvalla-yksin. Vain joululaulut soivat hiljaa taustalla, joulukakun tuoksu leijui keittiöstä ja Virpi räpsi kuvia minkä ehti.
Tämä päivä teki joulun odotuksesta mahdollisen, ja antoi koko perheellemme luvan nauttia tästä ihanasta ajasta täysin rinnoin!

Ensi kerralla esittelen lasten huonetta, sillä Aino tahtoo näyttää oman sänkynsä sekä ihanan joulukuusensa teille :)

Nautinnollista ensimmäistä adventtia jokaiselle.

Kustavilainen kaappi for sale!

Nyt minulla olisi myynnissä ehkä siroin ja kaunein tv-kaapiksi muokattu 1700-luvun kaappikaunotar rihlauksineen päivineen!
Otahan yhteyttä jos tämä on etsimäsi.

    

Kuulumiset ja arvonnan voittaja

Meillä on täällä pikkumies ollut jatkuvasti kipeänä :( ensin luultiin että on vain sitkeää flunssaa, mutta kun se helpotti pariksi päiväksi ja taas yskittiin niin että oksennus lensi niin päätimme viedä pojan lääkärille. Korvatulehdus, eikä ihme ettei ruokakaan ole maistunut pitkään aikaan. Hassua kyllä viikko sitten neuvolassa tulehdusta ei näkynyt vaikkakin oireita on ollut jo monta viikkoa...Nyt on antibiootit päällä kolmatta päivää ja oireet ovat kadonneet!

Muutoin täällä kovasti odotellaan jo joulua. Pikkuhiljaa ollaan laitettu enemmän talviasua kotiin, poltettu iltaisin kynttilöitä ja kuunneltu jopa joululauluja. Ainon kanssa haettiin tasetin sipuleita ja paistettiin joulutorttuja. Kunpa vaan saisimme edes pikkuisen sitä lunta.

kranssiarvonta suoritettiin lupauksista huolimatta vasta tänä aamuna, kun minä lahopää unohdin illan arvontaan laittaa ne kakkoslipukkeet niille jotka olivat linkittäneet arvonnan omaan blogiinsa. No, mutta jokatapauksessa onnetar nosti kiposta lipukkeen jossa nimimerkkiä ei ollut mutta kerroit että kranssi sopisi kotkaan? Kun nyt luet tämän niin laittaisitko minulle meiliä osoitteeseen: adaochemil@gmail.com niin laitetaan sitten paketti matkaan :)

Hurjan paljon kiitoksia teille jokaiselle osallistujalle. Olisi ollut ihanaa arpoa vaikka useampikin kranssi, mutta näiden sairasteluiden vuoksi oma aikani kranssipajalla on niin vähäistä että ehkäpä sitten ensi vuonna? ;)

Aurinkoista viikonlopun jatkoa, nauttikaa!