7.04.2014

3 vuotias

Meidän viime viikkoihin on kuulunut ties mitä kaikkea! Hiljaisuus tällä puolella on ollut- jälleen kerran anteeksiantamatonta mutta aikani ei kertakaikkiaan ole riittänyt tänne. Ja silloin kun olisi riittänyt, ei minulla ole ollut mitään kirjoitettavaa tai kuvattavaa :) Ideoita, ajatuksia ja mielikuvia olisi vaikka kuinka paljon mutta nuo kaksi pikkuihmistä pitävät äidin hyvin kiireisenä juuri nyt.

Tänään meillä kuitenkin vietettiin Ainon 3-vuotis syntymäpäiväjuhlia. Mukana menossa oli tuttu kokoonpano- kaikki rakkaimmat ihmiset. Toiveet täyttyivät lahjojen suhteen, mutta siltikin kaikista paras lahja taisi olla serkkupojan vierailu. Näillä kahdella pienellä synkkaa aivan älyttömän hyvin! Kaikki on toistensa kanssa kivaa, ja mistään ei juurikaan kinata.

Nämä tällaiset päivät menevät hurjan nopeasti, sotku on melkoinen ja äiti puhki, mutta HYVIN onnellinen! Nyt on ihana istahtaa alas ja tuijotella näitä kuvia joita ehdin välillä menon keskellä räpsiä. Lämmintä viikonloppua teille.
Tahtoisin muuten palautetta teiltä siitä, mitä tahtoisitte lukea ja nähdä kuvina täällä blogissani? vai lukeeko tätä enään kukaan?



5.14.2014

Nyt sisustetaan ja upotetaan kädet multaan!!

Heipparallaa te kaikki. Olen pahoillani tästä hiljaisuudesta jälleen. Mieheni lähti kuuden viikon lisäkurssille Kuopioon, joten minulla on täällä riittänyt tohinaa ja touhua ja omaa aikaa ei ole ollut. Iltaisin olen niin puhki, että kun saan kaikki kotityöt valmiiksi ja lapset nukkumaan rojahdan sohvalle :)

Nyt kuitenkin sain lapset (harvinaista mutta totta) samaan aikaan päiväunille ja minua ei väsytä joten innostuin kuvailemaan ihanan auringonvalon siivittämänä. Paljon olisi esiteltävää, kuvattavaa, rempattavaa, istutettavaa ja laitettavaa mutta jahka mieheni palaa kurssiltaan kesäkuun alussa teen kaiken mitä on rästissä.

Viimeksi kerroin uudesta sohvastamme. Se on kyllä ihan mainio. Luulisi että 8 viikkoa ilman sohvaa olisi tehnyt sen, että sitä ei edes kaipaa. Mutta voin kertoa että päivä päivältä sitä kaipasi enemmän ja enemmän. Sohva on asettunut hyvin paikalleen ja se on huomattavasti pienempi kuin edellinen. Olen tähän hyvin tyytyväinen, sillä nyt olohuone näyttää avarammalta! Toki tuo valkoinen värikin tekee tehtävänsä.

Uusi senkkini joka muutti rappusten alle on myös aivan mieletön! Tämän kokonaisuuden näkee siis heti kun meille tulee tuulikaapista sisälle, ja monesti jään oikein tuijottamaan ja silittelemään tätä kaunokaista. Väri on täydellinen, koko on täydellinen, mittasuhteet toimivat ja jokin tässä puhuttelee minua suuresti. En voi vieläkään käsittää sitä ikean laatikosto-ihastustani. No se on nyt kuollut ja kuopattu! Toisinsanoen muuttanut uuteen rakastavaan kotiin.

Olen vieläkin aika huvittunut miten huolestuneita minun sisustus-ystäväni olivat tästä kokeilustani. Sain palautetta vasta jälkikäteen, mutta on ihanaa kuulla että huomasitte jonkin olevan vialla. Nauran tälle lähes joka päivä kun katselen senkkiä. Kiitos ihanat, olette kyllä parhaita!

Laittelen teille alle kuvia sisustus inspiksestäni tältä istumalta, ja toivon että nautitte tästä ihanasta inspiroivasta auringonvalosta. Lämmintä loppuviikkoa!





4.17.2014

Pääsiäisviikko

Täällä on ihmetelty virpojia, kuolattu suklaamunien perään, muisteltu mitä se mämmi oikein olikaan. On ihmetelty pääsiäisruohon kasvamista ja juotu päiväkahvit kevään ensimmäisen kerran takakuistilla +20 asteen lämmössä. Aika kiva viikko!

Ensi viikolla meille VIHDOIN ja viimein tulee kauan (7 viikkoa) odotettu sohvamme! Patjaviritys on lasten mielestä ollut kiva, mutta itse kyllä alan kyllästyä siihen. Myös kuistilta väliaikaisesti sisälle tuotu korituoli ja sekalaiset tuoliyhdistelmät pistävät silmään, ja odotan vaan...

Kerrottaneen myös, että minun "moderni" kokeiluni rappujen alla on päättynyt Kustavilaisen tyylin voittoon 1-0!!! Täytyy sanoa, että välillä sitä tulee tehtyä käytännöllisiä (tyhmiä) mutta silti ei yhtään itselle tyypillisiä kokeiluja, ja sittenhän ne pian alkaa ahdistaa. Ikean lipastot siis väistyivät upean Kustavilaisen punaruskean senkin tieltä pois, ja odottelevat pääsyä uuteen kotiin.
Mieleni on huojentunut. Ikäänkuin minusta olisi irronnut taakka harteilta. Yritin jotakin mikä ei ollut yhtään minua, ja nyt olen taas omalla mukavuusalueellani ja voin hyvin! Aika syvällistä sisustuspohdintaa, mutta näin se täällä meillä menee ;)

Pääsiäisen pyhinä me käydään lasten mummuloissa ja nähdään lasten pikkuruinen serkkutyttökin. Munia ja suklaaherkkuja on jemmattu ihan kiitettävästi kaappiin, joten lenkkipolut kutsuvat sitten taas.

Aurinkoista ja kivaa Pääsiäistä teille kaikille. Ensi kerralla näette sen uuden ihanan senkin- ja sen sohvan!!!!




3.30.2014

Kesäaika alkaa

Nämä aurinkoiset päivät ovat olleet ihan huikeita! Miten ihminen voikaan saada niin paljon virtaa masentavan talven jälkeen, kun aurinko alkaa paistaa ja lämmittää?
Minuun on iskenyt koko ajan vain enemmissä määrin kevätkärpänen- se joka laittaa koko sisustuksen uusiksi ja sitten ihmettelee että mitäs tulikaan tehtyä. Tällä hetkellä olemme sohvattomia vielä jokusen viikon, ja olen laittanut muutoinkin kalustusta uuteen uskoon. Heh! Mullin mallin, mutta olkoon.

Olen myös viimein päässyt nautiskelemaan kevään herkuista, ensin sairastuttuani antibioottikuurin takia kamaliin vatsaongelmiin joiden vuoksi syöminen oli monta viikkoa lähes mahdotonta. Kiloja lähti, ja nyt saa taas nautiskellen herkutella-hyvällä omalla tunnolla.

Lapset ovat tehnet vuorotellen hampaita. Nyt Aino puskee vieläkin sitä vihoviimeistä poskihammastaan, ja neidillä on KAIKKI HANKALAA. Äidin hermot venyvät ja paukkuvat, mutta yritän ymmärtää vaikka en aina jaksaisi oikein ymmärtääkään. Onneksi tuo pikkimies tuntuu tekevän hampaitaan hieman hillitymmin.

Muutoin aurinko paistaa ja kesä todellakin on pian täällä! Aino harjoittelee ahkerasti potkupyörällään ja Aatu testailee ulkona kenkien kanssa. Aurinkolasitkin on otettu käyttöön joten paistakoon aurinko.
Tästä on hyvä jatkaa alkavaan viikkoon. Ihanaa sinnekin!





3.19.2014

1-vuotias kuvauksissa

Tähän väliin, takatalven lannistamana ajattelin kertoa teille meidän mukavasta tuokiosta valokuvauksissa. Päästarana tietysti 1-vuotias Aatu sekä hänen isosiskonsa. Otettiimpa meistä ihan virallinen perhekuvakin, kun jostain kumman syystä sellaista ei ole ikuistettu sitten Aatun ristiäisten. Yleensä kun kameran takana olen minä, ja se kaikkien saanti kuvaan on jokseenkin hankalaa.

Ajattelimme siis luottaa ammattilaiseen hyvän tuloksen saamiseksi, ja kyllä kannatti! Ajankohta oli valittu siten, että masut oli täynnä ruokaa ja Aatu juuri herännyt päivätirsoilta. Houkutuksena Ainolle mukana oli namia, Aatu tyytyi rusinoihin. Kuinka vaikeaa voikaan olla- ihan tosissaan saada kaksi pientä lasta katsomaan samaan aikaan kameraan? Saatika sitten hymyilemään.

Onneksi Petra oli luonteva lasten kanssa. Hän osasi ihanalla tavalla ottaa lapset vastaan, ja meidän pikkuiset olisivatkin mielellään jääneet studiolle Petran kanssa leikkimään kun piti jo lähteä kotiin! Ja entäs se studio sitten: Se oli aivan mielettömän upea paikka. Petra on nyt vuoden ajan toiminut pyynikin trikoon vanhassa tehdasrakennuksessa. Suuret ikkunat sekä upea tunnelma oli houkutteleva, ja kyllä vaan tulikin hyviä kuvia. Niin paljon jopa, että pähkin niiden karsimisen parissa useamman tunnin.

Petra sitten muokkasi kuvat toiveidemme mukaan, ja olemme todellakin tyytyväisiä niihin. Kaikki kuvat ovat ihan juuri niinkuin meidän arjessa. Hassuttelua, naurua, rakkautta ja paljon sitä yhdessä oloa. Kaikkea mitä vain voi kuvaan vangita...

Jos etsit hyvää ja luotettavaa kuvaajaa ikuistamaan kauniit hetkesi, juhlasi, perheesi tai melkeinpä mitä tahansa niin voin suositella Petraa todella lämpimästi. Nettisivujen kautta löytyy lisäinfoa sekä ne yhteystiedot.
Tässä vielä ne ihanimmat, pakahdun...


 






3.11.2014

Minne katosi vuosi?

Päivälleen vuosi sitten tähän aikaan illalla istuin synnyttäneiden osastolla pieni mustatukkainen poika kainalossani. En raaskinut laskea häntä pois syleilystäni. Itkin onnesta ja nuuhkuttelin häntä. Jätin hänet kainalooni nukkumaan, kun uni ei muutoin tullut. Mietin miten onnekas olen, kun saatoin maailmaan näin kauniin pienen pojan. Meidän oma Aatu!

Vuosi on ollut vauhdikas, opettavainen, aika-ajoin raskas. Onnellinen, ihana ja täynnä rakkautta. Se on mennyt jokseenkin liian lujaa, sillä minusta tuntuu että olisin vasta tuonut Aatun kotiin. Mutta sitten toisaalta-tuntuu kuin Aatu olisi ollut luonamme jo paljon kauemmin. Hassua!

Tänään juhlimme virallista synttäripäivää kera väsyneen ja kuumeisen sankarin. Eiliset neuvolan rokotukset tekivät tehtävänsä, mutta oli meillä silti ihan kiva päivä. Saatiin ystäväperhe kyläilemään, ja kokeiltiin kakkukynttilän puhallustakin. Oikeat juhlat ovat lauantaina. Toivottavasti kuumeilu on silloin historiaa, ja Aatukin jaksaa jopa syödä kakkua.

Vauhdikasta viikon jatkoa teille!








2.26.2014

Kurkistus kotiimme

Heipparallaa!
Meidän influenssaksi osoittautunut tauti on viimein selätetty, huh! Aika rankkaa varsinkin noille pienimmille, mutta kyllä otti koville ihan meikäläiselläkin. Onnemme taisi olla iskä, jolla sattui olemaan pitkät vapaat juuri sinä pahimpana aikana kun olimme kaikki muut kovassa kuumeessa.

Toipuminen on vieläkin vähän kesken, voimat ovat olleet kadoksissa. Mutta tänä aamuna postilaatikkoon kolahtanut Unelmien talo & koti-lehti sai viimeistään hieman eloa tähän ihmiseen. Meidän kodistamme on nimittäin lehdessä juttu, vilahtaapa siellä jopa meidän pikkuinen Aatummekin, niin ja Elmeri.

Kuvat ovat niin aurinkoisia ja täynnä kesäistä tunnelmaa, että olen leijunut koko päivän ihan kesäisissä sisustushaaveissa. Hiihtolomaa viettävä pikkusiskoni oli meillä kylässä ja pakattiin lapset autoon ja lähdettiin ikeaan sisustamaan vähän lisää! Kyllä se kesä sieltä tulee, kyllä vain.

Aurinkoista viikon jatkoa rakkaat!