Tunteita ja tuoksuja

Ihana, ihana kesä on täällä! lämpimät tuoksuvat päivät ovat olleet mielettömiä!
Olen keksinyt miten raikastan kotiamme-maalasin olohuoneen seinät VALKOISELLA ;)
Olen nauttinut kesän tuoksuista, kodin lämmöstä ja pieniestä hetkistä jotka olen aina silloin tällöin onnistunut ikuistamaan kameralla.
Minua on sisustuttanut paljon, mutta aikaa ei ole ollut niinkään...sitäkin enemmän olen vain rakastanut, halinut, notkunut hiekkalaatikon reunalla ja välillä menettänyt hermoni uhmakkaalle pian 2-vuotiaalle.

Meidän kesä taitaa olla tunteita ja tuoksuja tulvillaan <3 p="">
(huuto.net tarjoaa taas ihania vauvanvaatteita sekä antiikkia) olen siis siivonnutkin ;)

Hän sai nimen

Heipat vaan ja ihanaa aurinkoista hellepäivää!

Luulen toistavani itseäni aika lailla jos nyt sanon ihmetellen miten nämä viikot ovatkaan vierineet...mutta sanon sen silti! Kun puhutaan pienten lasten vanhempien kesken "ruuhkavuosista" tiedän nyt mitä se oikeasti tarkoittaa :D Sylissä on ruuhkaa, pyykkikoneessa on ruuhkaa, joka paikassa missä olemme on ruuhkaa...toisina päivinä ruuhkaa on niin paljon etten saa edes yöllistä ponnaria laitettua paremmin kun lähdetään ulkoilemaan. Onneksi on pipat ja huivit, ja leikkipuistossa yhtä pöllähtäneen näköisiä äitejä kuin minäkin ;))

Viime viikkojen aikana olemme herkutelleet ristiäisten, Ainon nimppareiden ja Äitienpäivän kunniaksi. Meidän poikamme sai nimekseen Aatu Petteri. Juhlimme ristiäisiä mieheni äidin luona, missä juhlimme Ainonkin ristiäisiä. Hetki oli kaunis ja liikuttava, kuten viime kerrallakin...

Olen myös laittanut ei niin ruuhkaisina päivinä hieman meidän pihaa kesäkuntoon. Tämä ihana lämmin ja aurinkoinen ilma saa niin hyvälle mielelle. Se valo on saanut myös nauttimaan ulkoilusta paljon enemmän. Aino viihtyisi ulkona kaikki päivät läpeensä...perässä saa juosta ihan todenteolla :)

Ja koti...jota olen myös yrittänyt laittaa kesäkuntoon on aina vain samannäköinen viikosta toiseen ;)) hiekkaa tulee sekä Aino että Elmerin mukana sisälle ja tuntuu että siivoamassa saisi olla jatkuvasti, mutta onneksi minä rakastan siivoamista :D
Olen etsinyt sisustus inspiraatiota ties mistä, ja haaveilen jonkinlaisesta kodin raikastus operaatiosta, mutta en tiedä yhtään mitä se voisi olla! jatkan siis sitä metsästystä ja palaan kun jotain tapahtuu...

 

Minne katoavat viikot...

Se on tervehdys täältä! Kuten otsikkoni kertoo, olen ihmetellyt mihin kummaan nämä viikot oikein ovat vierineet? Kun kello lyö aamulla 5.30 ja vauva herää syömään herättäen isosiskonsa kello 6, minusta tuntuu että aikaa on tänään vaikka mihin...no sitten kun molemmat illalla nukkuvat viimeistään kello 23 minusta tuntuu etten ole saanut mitään aikaiseksi :D Kaamean väsymyksen vain.

Pääni lyö siis osittain tyhjää...ajatukset harhailevat, en pysty keskittymään mihinkään asiaan täysipainotteisesti. Minut keskeyttää aina jompi kumpi lapsista. Olen silti ollut kumman pirteä päivisin. Tuo taivaalla möllöttävä aurinko ja eloon herännyt lenkkeilyvimmani ovat sen varmaankin saaneet aikaan.

Kotimme on päivittynyt 6 viikon (vauvan) aikana jokseenkin kevät tunnelmiin, mutta koska täällä on leluja ja vaippoja lähes kaikkialla aamusta iltaan, en ole jaksanut kuvata muuta kuin kahvihetkiämme ja lapsia tottakai. Ruokapöytä kun kuitenkin yleensä pysyy minun alueenani-ilman leluja ja vaippoja :D

Ja mitä niihin lapsiin tulee: Aino kärsii puhkeavista kulma- sekä poskihampaista. Ajattelin että ne hammasvaivat olis jo taaksejäänyttä elämää hänen kohdallaan mutta kaikkea muuta, tämä on vielä kaameampaa. Kitinää, huutoa, itkua, syömättömyyttä, kuolaa, kuolaa, kuolaa...samaan syssyyn uhmaikä on saapumassa. Kuitenkaan mustasukkaisuutta en voi sanoa Ainon potevan, vauva on edelleen mahtava juttu jolle annetaan enemmän pusuja kuin äitille ja iskälle :) Aino vie juuri nyt niin paljon voimavaroja että välillä poden huonoa omaatuntoa siitä että saako vauva tarpeeksi syliä. No kantokassi vauvalle on postissa tulossa jotta ratkaisu ainakin siihen pulmaan on tulossa!

Ensi sunnuntaina vietämme rakkaan vauvelimme ristiäisiä, toivottavasti aurinkoisessa kevätsäässä. Toivon teille ihanaa, aurinkoista viikon jatkoa :)

pienen pieni pääsiäispupu...

Heippa, ja aurinkoinen pääsiäistervehdys täältä meiltä.
Ajattelin tulla kertoilemaan hieman meidän maailmamme mullistaneesta pääsiäispupusta ;) pienenpienestä, joka nukkuu, syö, nukkuu ja syö taas...

Nämä ensimmäiset viikot ovat vierineet sellaisella tohinalla, etten meinaa perässä pysyä. Mutta mikä parasta, meillä on mennyt kaikki tosi hienosti. Aino rakastaa silminnähden pikkuveljeään eikä ole alkuihmetyksen jälkeen osoittanut minkäänlaisia mustasukkaisuuden merkkejä. Vauva saa vain pusuja, haleja, silityksiä ja nenän rutistuksia. Aino on oppinut myös ymmärtämään että silloin kun vauva syö äidin sylissä, voi hän tulla viereen istumaan ja halimaan, ja vasta sitten äidin syliin halimaan lisää. Mutta siinä meillä on vielä hieman harjoittelemista, miten vauvan lähellä huidotaan ja touhutaan lapioiden ja muiden ei-niin-helläotteisten tavaroiden kanssa!

Tunnen olevani äärimmäisen onnekas kun minulla on nämä pienet kultaiset lapset kainalossani. Välillä kummittelevan väsymyksenkin uhalla väitän, että elämässä jaksaa lasten voimalla mitä vain...

Mustatukkainen poika

Heipat kaikille aurinkoiselta tampereelta!

Tulin piipahtamaan sen verran kertoakseni, että meille syntyi maanantaina "pieni" mustatukkainen poika. Painoa oli kertynyt kaikkien arvioiden mukaisesti huikeat 4130g. ja pituutta 51cm.
Synnytys meni hyvin. Yhtä kivuliaasti kuin viimeksikin mutta edellistä vauhdikkaammin käynnistyksen vuoksi.

Palkinto oli kaiken sen arvoista, ja perheemme on pienestä nyytistä maailman onnellisin :)
Ainokin on ottanut vauvan vastaan tosi hienosti. Välillä ilme menee mutruun kun äiti antaa vauvalle tisumaitoa, mutta enimmäkseen vauva saa helliä- ja välillä vähemmän helliä silityksiä ja suukkoja. Vauvaa käydään kurkkimassa sängynreunalta, ja on hänelle tarjottu omaa unituttia ja tikkariakin ;)

Elämme muutaman viikon yhteistä aikaa perheen kesken ja tutustumme uuteen tulokkaaseen. Teille kaikille toivon aurinkoista kevään odottelua :)

Möhömaha ja totaalinen laiskuus...

Hei kaikki ihanaiset naiset! Ajattelin näin naistenpäivän kunniaksi tulla kertomaan hieman kuulumisia, sillä minua on täällä useampaan otteeseen jo vähän kyselty. Hengissä siis ollaan ja yhtenä kappaleenakin vielä-toistaiseksi.

Raskauteni on ihan loppusuoralla ja maanantaina edessä on käynnistys, ellei vauva päätä saapua maailmaan jo ennen sitä :) Mahani on todella iso, ja olen ollut ihan hurjan väsynyt. Viime viikkoina on ollut paljon erilaisia elämää hankaloittavia oireita raskauteen liittyen, ja olenkin tehnyt vain kaiken pakollisen. Toisina päivinä olen ollut elämäni vedossa ja siivonnut hulluna ja sisustanut ja laittanut, kun taas toina päivinä en pääse sängystä lainkaan ylös. Odotan pientä nyyttiä saapuvaksi pian, jotta saisin taas hieman virtaa ja normaalia rytmiä tähän elämään :)

Vauvaa varten kaikki on valmiina. Jopa Ainoa on koitettu vauvaa varten vähän totutella kertomalla, että äitin masussa on vauva joka tulee pian meille. Muutamien viikkojen ajan Aino onkin masuani silitellyt ja sanonut että vauva,vauva. Myös nyytin tavarat kulkevat nimellä vauva, joten voinemme olettaa että jollain tavalla pikkuneiti on sisäistänyt jotain tapahtuvan pian.

Enpä osaa sanoa milloin tänne seuraavan kerran saavun teitä moikkailemaan, mutta yritän kyllä jahka uusi tulokas antaa minulle siihen aikaa. Kuvat ovat viime viikkojen varrelta ikuistettuja, ja näissä keväisissä tunnelmissa toivon teille kaikille IHANAA NAISTENPÄIVÄÄ  <3 p="">

Oma koti kullan kallis

Päästiinhän me viimein omaan kotiin :) Mutta vain pari päivää ennen kuin lähdimme jälleen kimpsujen ja kampsujen kanssa joulun viettoon sinne, missä vietimme remontin aikaista elämää. Joulu ei tänne kotiin juurikaan ehtinyt laskeutua...vain muutama hyasinttiasetelma ja joulukranssi kertoivat joulun olevan, mutta muutoin kaikki tehtiin kiireellä ja vieläkin on rempan jäljiltä pieniä tekemättömiä asioita jotka odottavat inspiraatiota. Päätin nauttia joulusta hyasinttien jo kuoltua ja kranssien kuivuttua. Ensi jouluna viimeistään, ja silloin nautin sitten tämänkin joulun edestä!

Kotiin paluu remontin päätyttyä oli taianomaista. Muutamat päivät hääräsin yötä myöten siivoten kaappeihin laskeutunutta remottipölyä, ommellen vessaan verhoja ja sisustaen, somistaen, nauttien kotona olemisesta ja tekemisen riemusta :) Jouluna olo olikin sitten sen mukainen...en tahdo vieläkään jaksaa aamuisin nousta sängystä järkälemäisen mahani kanssa. Tosin osasyynä tähän saattaa olla myös hienoisessa laskussa oleva hemoglobiini.

Kamerakin jouluna tahtoi miltei unohtua ikkunalaudalle, mutta muutamia tunnelmakuvia silti sain ikuistettua. (Jopa yksi kuvista on otettu oman kodin tunnelmasta aatonaattona.) Aino oli innoissaan joulusta, ja se oli minun jouluni suurin asia. Nähdä oman pienen lapsen riemu ja touhu vaikkei vielä koko joulusta paljoakaan ymmärtänyt.

Palaan remontin aikaisissa kuviassa, sekä valmiiden tilojen kanssa ensi kerralla. Siihen saakka koitan saada ne muutamat tekemättömät asiat vielä tehtyä ;)