3.30.2014

Kesäaika alkaa

Nämä aurinkoiset päivät ovat olleet ihan huikeita! Miten ihminen voikaan saada niin paljon virtaa masentavan talven jälkeen, kun aurinko alkaa paistaa ja lämmittää?
Minuun on iskenyt koko ajan vain enemmissä määrin kevätkärpänen- se joka laittaa koko sisustuksen uusiksi ja sitten ihmettelee että mitäs tulikaan tehtyä. Tällä hetkellä olemme sohvattomia vielä jokusen viikon, ja olen laittanut muutoinkin kalustusta uuteen uskoon. Heh! Mullin mallin, mutta olkoon.

Olen myös viimein päässyt nautiskelemaan kevään herkuista, ensin sairastuttuani antibioottikuurin takia kamaliin vatsaongelmiin joiden vuoksi syöminen oli monta viikkoa lähes mahdotonta. Kiloja lähti, ja nyt saa taas nautiskellen herkutella-hyvällä omalla tunnolla.

Lapset ovat tehnet vuorotellen hampaita. Nyt Aino puskee vieläkin sitä vihoviimeistä poskihammastaan, ja neidillä on KAIKKI HANKALAA. Äidin hermot venyvät ja paukkuvat, mutta yritän ymmärtää vaikka en aina jaksaisi oikein ymmärtääkään. Onneksi tuo pikkimies tuntuu tekevän hampaitaan hieman hillitymmin.

Muutoin aurinko paistaa ja kesä todellakin on pian täällä! Aino harjoittelee ahkerasti potkupyörällään ja Aatu testailee ulkona kenkien kanssa. Aurinkolasitkin on otettu käyttöön joten paistakoon aurinko.
Tästä on hyvä jatkaa alkavaan viikkoon. Ihanaa sinnekin!





3.19.2014

1-vuotias kuvauksissa

Tähän väliin, takatalven lannistamana ajattelin kertoa teille meidän mukavasta tuokiosta valokuvauksissa. Päästarana tietysti 1-vuotias Aatu sekä hänen isosiskonsa. Otettiimpa meistä ihan virallinen perhekuvakin, kun jostain kumman syystä sellaista ei ole ikuistettu sitten Aatun ristiäisten. Yleensä kun kameran takana olen minä, ja se kaikkien saanti kuvaan on jokseenkin hankalaa.

Ajattelimme siis luottaa ammattilaiseen hyvän tuloksen saamiseksi, ja kyllä kannatti! Ajankohta oli valittu siten, että masut oli täynnä ruokaa ja Aatu juuri herännyt päivätirsoilta. Houkutuksena Ainolle mukana oli namia, Aatu tyytyi rusinoihin. Kuinka vaikeaa voikaan olla- ihan tosissaan saada kaksi pientä lasta katsomaan samaan aikaan kameraan? Saatika sitten hymyilemään.

Onneksi Petra oli luonteva lasten kanssa. Hän osasi ihanalla tavalla ottaa lapset vastaan, ja meidän pikkuiset olisivatkin mielellään jääneet studiolle Petran kanssa leikkimään kun piti jo lähteä kotiin! Ja entäs se studio sitten: Se oli aivan mielettömän upea paikka. Petra on nyt vuoden ajan toiminut pyynikin trikoon vanhassa tehdasrakennuksessa. Suuret ikkunat sekä upea tunnelma oli houkutteleva, ja kyllä vaan tulikin hyviä kuvia. Niin paljon jopa, että pähkin niiden karsimisen parissa useamman tunnin.

Petra sitten muokkasi kuvat toiveidemme mukaan, ja olemme todellakin tyytyväisiä niihin. Kaikki kuvat ovat ihan juuri niinkuin meidän arjessa. Hassuttelua, naurua, rakkautta ja paljon sitä yhdessä oloa. Kaikkea mitä vain voi kuvaan vangita...

Jos etsit hyvää ja luotettavaa kuvaajaa ikuistamaan kauniit hetkesi, juhlasi, perheesi tai melkeinpä mitä tahansa niin voin suositella Petraa todella lämpimästi. Nettisivujen kautta löytyy lisäinfoa sekä ne yhteystiedot.
Tässä vielä ne ihanimmat, pakahdun...


 






3.11.2014

Minne katosi vuosi?

Päivälleen vuosi sitten tähän aikaan illalla istuin synnyttäneiden osastolla pieni mustatukkainen poika kainalossani. En raaskinut laskea häntä pois syleilystäni. Itkin onnesta ja nuuhkuttelin häntä. Jätin hänet kainalooni nukkumaan, kun uni ei muutoin tullut. Mietin miten onnekas olen, kun saatoin maailmaan näin kauniin pienen pojan. Meidän oma Aatu!

Vuosi on ollut vauhdikas, opettavainen, aika-ajoin raskas. Onnellinen, ihana ja täynnä rakkautta. Se on mennyt jokseenkin liian lujaa, sillä minusta tuntuu että olisin vasta tuonut Aatun kotiin. Mutta sitten toisaalta-tuntuu kuin Aatu olisi ollut luonamme jo paljon kauemmin. Hassua!

Tänään juhlimme virallista synttäripäivää kera väsyneen ja kuumeisen sankarin. Eiliset neuvolan rokotukset tekivät tehtävänsä, mutta oli meillä silti ihan kiva päivä. Saatiin ystäväperhe kyläilemään, ja kokeiltiin kakkukynttilän puhallustakin. Oikeat juhlat ovat lauantaina. Toivottavasti kuumeilu on silloin historiaa, ja Aatukin jaksaa jopa syödä kakkua.

Vauhdikasta viikon jatkoa teille!








2.26.2014

Kurkistus kotiimme

Heipparallaa!
Meidän influenssaksi osoittautunut tauti on viimein selätetty, huh! Aika rankkaa varsinkin noille pienimmille, mutta kyllä otti koville ihan meikäläiselläkin. Onnemme taisi olla iskä, jolla sattui olemaan pitkät vapaat juuri sinä pahimpana aikana kun olimme kaikki muut kovassa kuumeessa.

Toipuminen on vieläkin vähän kesken, voimat ovat olleet kadoksissa. Mutta tänä aamuna postilaatikkoon kolahtanut Unelmien talo & koti-lehti sai viimeistään hieman eloa tähän ihmiseen. Meidän kodistamme on nimittäin lehdessä juttu, vilahtaapa siellä jopa meidän pikkuinen Aatummekin, niin ja Elmeri.

Kuvat ovat niin aurinkoisia ja täynnä kesäistä tunnelmaa, että olen leijunut koko päivän ihan kesäisissä sisustushaaveissa. Hiihtolomaa viettävä pikkusiskoni oli meillä kylässä ja pakattiin lapset autoon ja lähdettiin ikeaan sisustamaan vähän lisää! Kyllä se kesä sieltä tulee, kyllä vain.

Aurinkoista viikon jatkoa rakkaat!




2.21.2014

Kun sairastetaan, kukatkin kuivuvat kasaan

Eli siis heipat meidän sairastuvalta! Ensin meidän Aino sai käteensä tulehduksen haavasta, jonka luultiin jo olevan parantunut. Sitten päälle pamahti kuumetauti, joka kävi läpi molemmat lapset onneksi aika nopeaan tahtiin -ja nyt on äidin vuoro. Yskää ja pientä nuhaa, perusjuttuja. Hunajan, kuumien juomien ja herkkujen avulla parannellan itsemme kuntoon.

Vaikka olo onkin ihan töttöröö parhaiten sanottuna, niin tämän päiväinen UPEA auringon pilkahtelu on saanut ainakin mielen vireäksi. Kamera kaivautui jälleen kuin itsestään laatikon perukoilta käyttöön, ja keväinen olo on vallannut minut. Hassua sinänsä, että puhuin keväästä jo viime postauksessa ja vieläkään ei ihan oikeasti ole edes kevät. Mutta mieli on keväässä, olkoon sitten tämä blogikin. Ja etenkin meidän koti.

Kerroin viimeksi myös tuosta huikeasta läpimurrosta jonka olen kotiimme tehnyt. Nimittäin se super moderni laatikosto, joka päätyi rappujemme alle ikean hyllystä. Siitä on muokkautunut varsin toimiva ja näppärä työpiste, tässä istuskelen nytkin. Laatikot ovat isot ja ne ainakin viimeistään ovat ratkaisseet pahimmat säilytysongelmamme-ainakin hetkeksi. Ja ennenkaikkea olen vieläkin rakastunut siihen! Nyt siis todistusaineistoa ihan kuvallisestikin.

Keväisissä tunnelmissa toivotan mitä kauneinta ja mukavinta viikonloppua teille kaikille!








2.09.2014

Tavatonta sisustuskriiseilyä!

Meillä on täällä onnistunut unikoulutus takanapäin JESS! Alku meni yllättävän hyvin, sitten tuli pientä takapakkia ja hampaat sekoitti pakkaa, mutta nyt kun pojan laskee iltasatujen jälkeen omaan sänkyyn hän nukkuukin sitten aamuun saakka. Ehkä tässä alkaa itse kullakin pahin väsymys olla takanapäin, kun kevät ja valokin ovat täällä. Vaikka niin, lunta ei vissiin pian enää olekaan...

Kevät on jälleen kerran laittanut minun pääni ihan sekaisin siivouksen, sisustamisen ja tavaroiden järjestelyn kanssa. Lapsia kun on kaksi, tuntuu että tavaraa ja vaatetta ja sitä ja tätä on paljon. Meillä ei ole ainuttakaan kiinteää kaapistoa ja säilytystilaa on VÄHÄN. Olen tässä viime aikoina vain tuumaillut, venkslannut mielessäni kalusteita ja tavaroiden paikkoja sekä sitä miten arki sujuisi parhaiten tavaroiden sijoittelun kannalta. Voin kuulkaas kertoa että se onkin vaikeaa, ja olenkin tyhjentänyt kaappeja ja laittanut muutamia ihania kalusteitakin myyntiin aika radikaalilla kädellä...

Minusta on tullut ensisijaisesti käytännöllisyyttä rakastava, mutta kauneutta vaaliva sisustaja. Olenpa jopa hankkinut ultramodernit laatikostotkin meille, ja siitä olen vieläkin ihan häkellyksissä sillä olen ihan rakastunut niiden yksinkertaisuuteen ja siihen, miten kauniisti ne asettuvat meidän vanhan kalustuksen kanssa!

Mitä vähemmän tavaraa-sen helpompi siivota sotkuja ja mieli lepää. Kaaoksen hallintaa kenties?
Antiikki ei minusta lähde kulumallakaan, mutta jotain muutostakin on kyllä havaittavissa. Tai ehkä olen vain ymmärtänyt (viimein) että pienen kodin kalustaminen lapsiperheelle pelkällä antiikilla on silkka mahdottomuus-vai onko?

Muutamia tunnelmia teille, sekä sisustuspäivien energiatankkausta koko perheen lempparien: Arnols donitsien tapaan :D







1.15.2014

Lumivalkeaa

Voi että tästä lumesta, talvesta on iloittu! Nämä kirkkaat ja lumiset päivät ovat olleet mielettömiä, niin ulkoilun kuin kuvaamisenkin kannalta. Tosin itsehän olen jo pari päivää ollut kamalassa kuume-flunssassa joten ulos ei ole ollut asiaa, mutta olen ihastellut ikkunasta ja kameran linssin läpi.

Meillä on Aatun unikoulu menossa, ja ajattelin istahtaa ja tulla kirjoittelemaan kun uni ei taida vielä tulla. On se vaan äidille kova paikka alkaa vieroittamaan pientä ihmistä yösyötöistä! Mutta se palkinto sitten kun saan vuoden tauon jälkeen nukkua kokonaien yön ilman herätystä on kyllä senkin arvoista. Ja tokihan pieni lapsikin tarvitsee uusia oppeja, jotta nukkuminen helpottuu hänelle itselleenkin. Ilta meni mallikkaasti, paremmin kuin olisin osannut kuvitella. Olen niin ylpeä pienestä, nyt jo 10kk. ikäisestä Aatustamme.

Sain päivällä napsittua kirkkaan talvipäivän ansiosta kauniita kuvia, ne kertokoon meidän menneestä viikostamme. Pysähtyneet hetket, silloin kun lapset ovat olleet päiväunilla. Ja pahoittelen muuten lastenhuone postauksen kamalan värisiä kuvia! On todella hankalaa kuvata tasaharmaan päivävaloituksen kanssa, mikään ei vaan onnistunut mutta onneksi parannus tähänkin on nyt oikean talven myötä tullut.
Nauttikaamme!