8.27.2015

Antiikin janoisten päiväuni!

Moi

Oltiin tuossa pari päivää oman perheen kesken kesäloma reissulla Helsingissä. Itse kärsin koko loman ajan kammottavasta pääkivusta joka johtuu joko jumittuneista niskoista tai jo kaksi viikkoa kestäneestä kesäflunssasta. No osasin minä kuitenkin lomasta nauttia, sitä oli nimittäin odotettu ja aika tavalla! Teki kyllä todella hyvää meille kaikille, vaikka olihan ne päivät pitkiä pienten lasten kanssa mennä ja tulla ihan ilman pääkipuakin. Loman kohokohta taisi olla ikioma kattoterassi asunnossa jossa asuimme. Talo oli rakennettu 1905 ja se oli todella upea. Kylpyhuoneessa oleva iso kylpyamme tarjoili myös ihanat vaahtokylvyt joka ilta.

Toisena lomapäivänämme päätimme mennä Suomenlinnaan. Pääkipuni ei ollut hellittänyt särkylääkkeidenkään avulla mutta yritin sinnitellä. Käveltiin pitkin mukulakivikatuja ja onneksemme löydettiin muutama leikkipuistokin. Lapset söivät jätskit kävellessä. Tutkittiin linnan onkaloita ja kauniita vanhoja rakennuksia. Siellä silmä lepäsi, upea paikka ja ihana vanhojen talojen tuoksu jota yritin imeä itseeni, heh.

Erään linnoituksen jälkeen kuljimme ulkoakin päin upean näköisen kartanon pihapiiriin. Avoimet ovet kertoivat sisällä olevasta Ehrensvärd-museosta. Pelkkä mainos riitti saamaan minut aivan liikutuksen valtaan! Siellä olisi ainutlaatuinen 1700-luvun interiöörimuseo.
Linnoituksen perustajan ja rakennuksen ensimmäisen asukkaan Augustin Ehrensvärdin (1710-1772) mukaan nimetty museo sijaitsee linnoituksen keskusaukion, Suuren Linnanpihan laidalla vuonna 1756 valmistuneessa Komendantin talossa.
 
Jätin miehen lapsineen ulos hengailemaan. (joskin kuvissakin näkyy että oma pieni linnanneitoni saapui äidin seuraksi). Minun oli päästävä katsomaan mitä olin löytänyt! Astelin kiviportaat yläkertaan ja meinasin pillahtaa itkuun. Tämä jos mikä on oikea antiikin janoisten päiväuni. Kuvat kertokoon mitä minä näin. Suosittelen museota ihan jokaiselle antiikin ystävälle. Tunnelma oli huikea !!!


''Uudenvuoden päivänä 1764 muutama ystäväperhe kokoontui kirkonmenojen jälkeen päivälliselle Ehrensvärdin ja hänen rouvansa luo Komendantintaloon. Isäntäväen taloudenhoitajatar ei ollut mikään taitava keittäjä ja siksi Albergan kartanosta tulleet vieraat toivat mukanaan valmiin paistin. Jälkiruoka sitä vastoin oli kertoman mukaan harvinaisen komea. Punssia, bischoffia ja hienoja viinejä oli runsaasti tarjolla ja kuninkaallisia maljoja juotiin musiikin ja laulun säestyksellä. Ehrensvärd itse joi säästeliäästi mutta runsas tarjoilu sai kaikki herrat varsin hilpeiksi.

Puolilta öin siirryttiin illallispöytään, jossa oli tarjolla kylmiä ruokia ja kuumaa kaakaota ja josta noustiin vasta aamuneljältä. Iloinen seurustelu jatkui pelipöydän ääressä. Ehrensvärd ei itse tunnetusti tanssinut, mutta nuoriso, joukossa 18-vuotias Carl August Ehrensvärd, sai pyörähdellä läpi yön. Juhlat päättyivät kello 8 tienoissa aamukahviin ja hyvään aamiaiseen. Amiraali Carl Tersmeden kertoi tilaisuudesta muistelmissaan.

Ruokapöytä on katettu 1760-luvun tapaan ja tarjoilu on edennyt jo jälkiruokaan. Voimme kuvitella, että pöytäseurueelle on tarjoiltu pääruokia: tavanomaiset kaksi tarjoilukertaa, jotka molemmat ovat käsittäneet viisi ruokalajia. Ensimmäisellä kerralla pöydässä on ehkä ollut kinkkua sinappikastikkeen kera, vasikanrintaa, paistettua kalaa, keittoa ja pasteijaa. Toinen kattauskerta on voinut olla lintupaistia, hienoa lihahöystöä, salaattia, mantelikakkua ja omenakompottia.

Pöydän keskellä komeilee sokerileipurin taidonnäyte, juhlava krokaani, ja symmetrisesti asetelluissa kulhoissa on tuoreita hedelmiä, kuivattuja rusinoita ja viikunoita, karviais- ja viinimarjahilloja, kuorimanteleita ja pähkinöitä.''
 




8.21.2015

Täällä ollaan!

Aurinkoinen tervehdys! Täällä ollaan, ihan elossa joskin kamalan syysflunssan ja kuumeen kourissa. Taukoni kestikin vähemmän aikaa mitä ajattelin mutta ajatusmaailmani on kokenut niin kovia että tahdon kertoa teillekin missä mennään :) Isäni kuoleman jälkeen olen ajatellut elämää ja itseäni aika monelta eri kantilta. Olen miettinyt ja punninnut erilaisia ajatuksia ja eritoten sitä mikä tässä elämässä todella on tärkeää ja mitkä asiat ovat minulle tärkeitä! Mistä saan nautintoa ja mitä tahdon loppuelämäni tehdä.

Olen saanut kummallista virtaa itseeni tästä kaikesta surun ja aika rajujenkin ajatusten sekamelskasta, sen pahimman kaamoksen jäätyä taka-alalle. Osansa tähän on tietenkin tuonut tuo ihana AURINKO! Olen todella viimeiset 3 kuukautta elänyt vain päivän- joskus hetken kerrallaan. Suru ei lopu ikinä, mutta se muuttaa muotoaan. Se on totta joka sana. Ikävöin iskää usein, varsinkin iltaisin kun pitäisi alkaa nukkua. Katselen senkin päällä olevaa kuvaa ja hymyilen. Joskus itken. Toisinaan olen todella väsynyt puhumaan mistään. Kuitenkin minusta alkaa tuntua siltä että jaksan taas jatkaa ja yksi mikä minua kantaa on tämä blogi.

Olen päättänyt panostaa tähän koska tätähän minä rakastan tehdä! Minun rakkain harrastukseni ja elämäntapani josta olen monet vuodet ollut hieman pihalla. Enkä ole sitä oikeastaan edes ymmärtänyt kuin vasta nyt, kun olen asioita miettinyt.
Yritän pitää tämän lähtökohtaisesti antiikkiin ja sisustukseen painottuvana, mutta pienet apulaiseni vilisevät kuvissa ja teksteissä ilmanmuuta :) Ideoita pursuaa, koti on muokkautunut aika tavalla, ja minulla on teille todella paljon näytettävää kuvien muodossa.

Tästä siis on hyvä alkaa uusin tuulin. Toivottavasti pysytte mukana!




8.16.2015

Valkoinen Howard myynnissä!

Tulin piipahtamaan ja sanomaat moikat!
Aurinko paistaa ja syksy on saapunut. Mieli on jo paljon iloisempi, helpottunut.
Olen saanut järkyttävän ison sisustus-kärpäsen jonka vuoksi meidän ihana valkoinen Howard sohvamme on myynnissä. Jos siis olet sellaista vaille, otathan yhteyttä : adaochemil@gmail.com