Tässä sitä ollaan, lähestulkoon valmiina "uuden" Rokokootuolini kanssa.
Taival on ollut pitkä ja hikinen, sen voin kertoa!!
Koska tuoli on 1800-luvulta, on työvaiheita ollut enemmän mitä osasin odottaa, ja kunto olikin paljon huonompi miltä näytti.
Oli mieletön tunne kun kerroksia repi auki...sai tavallaan olla näkemässä sitä historiaa. Miten joku joskus kauan sitten oli tätä tuolia tehnyt, ja nyt minä sitä korjailen uutta käyttöä varten!
Tässä makupaloja teille meidän taipaleestamme:
Ensin revittiin irti nauloja (joita on ollut yli tarpeen ajatellen yhtä tuolia) ja kankaita, joita niitäkin oli 4 kerrosta.
Löytyi myös upeat jouset, joita EN kuitenkaan takaisin laittanut.
Vanhan meriheinän haju oli aikas kauhea...istuinosan sisällä oli varmasti asunut joskus hiiriä. Oli paljon hometta, ja sitä pölyn määrää!! Seuraavat kaksi päivää niistin nenästäni heinää ja mustaa pölyä :)


Kun pääsimme vintin "teho-osastolta" takaisin sisätiloihin, näytti tuoli ihan raadolta. Voi tuoli vanhusta, päivittelin. Mutta olin tyytyväinen, sillä kaikki kiva oli vasta edessäpäin.


Ja sittenhän jo alkoikin kova työ uusien istuinosien tekemisessä. Ensin vähän kangasta ja nauloja.
Sitten "vähän" vanua ja taas kangasta ja lopuksi itse täydellisyys, Porvoosta löytämäni verhoilukangas :)


Ja nyt olemme melkeimpä valmiita, hurraa!! Kaikki vaiva oli sen arvoista, vaikka toivo oli kadota aina välillä.
Vielä käsinojat ovat ilman kangasta ja pehmustetta, mutta se on pientä.
Koska minulla on omituinen rakkaus-suhde vanhoihin tuoleihini, on minulla tapana antaa tuoleilleni nimet :)
Tämä tuoli komistus on Kustaa.