Olen alkanut huomata, että arki vauvan kanssa on alkanut sujua lähes normaalisti. Syöttämiset ja muut touhut eivät enää vaadi ylimääräisiä ponnisteluja, ja oma jaksaminenkin alkaa viimein olla lähes entisellään. Suunnittelen lähteväni pitkälle juoksulenkille, käydä vaunujen kanssa kyläilemässä ja kaupungilla, sisustella vauvan nukkuessa ja käydä hierojalla :)
Menneenä lauantaina meillä oli ristiäiset. Pikkuisen rinsessamme nimeksi tuli Aino Lyydia <3
Pidimme juhlat mieheni kotitalon puutarhassa. Ajatuksenamme oli, että lapsemme kastettaisiin taivasalla. Muutamat isot ukkospilvet vainosivat uhkaavasti tilaisuutta, mutta päättivät onneksi kiertää meidät :) Juhlat olivat ikimuistoiset, kauniit ja herkät. Ja kaikki rakkaat olivat paikalla.Ilma oli tukahduttavan kuuma, mutta kaikki sujui siitä huolimatta hienosti. Aino oli tyytyväinen, mummujen leipomukset olivat täydellisen herkullisia ja kahvikin maistui kuumuudesta huolimatta :)
Sen vaan voin tähän vielä todeta, että vaikka välillä vielä iskeekin epätoivoinen väsymys en voisi olla tämän onnellisempi ihminen. Kun pieni ihminen on sylissä ja tuhisee rintaani vasten, en voi välillä muuta kuin itkeä onnesta. En olisi uskonut koskaan miten hienolta tuntuu olla äiti, korvaamaton ihminen jollekin niin kauniille...
Onnellista ja aurinkoista viikkoa ihanaiset :)
