3.30.2013

pienen pieni pääsiäispupu...

Heippa, ja aurinkoinen pääsiäistervehdys täältä meiltä.
Ajattelin tulla kertoilemaan hieman meidän maailmamme mullistaneesta pääsiäispupusta ;) pienenpienestä, joka nukkuu, syö, nukkuu ja syö taas...

Nämä ensimmäiset viikot ovat vierineet sellaisella tohinalla, etten meinaa perässä pysyä. Mutta mikä parasta, meillä on mennyt kaikki tosi hienosti. Aino rakastaa silminnähden pikkuveljeään eikä ole alkuihmetyksen jälkeen osoittanut minkäänlaisia mustasukkaisuuden merkkejä. Vauva saa vain pusuja, haleja, silityksiä ja nenän rutistuksia. Aino on oppinut myös ymmärtämään että silloin kun vauva syö äidin sylissä, voi hän tulla viereen istumaan ja halimaan, ja vasta sitten äidin syliin halimaan lisää. Mutta siinä meillä on vielä hieman harjoittelemista, miten vauvan lähellä huidotaan ja touhutaan lapioiden ja muiden ei-niin-helläotteisten tavaroiden kanssa!

Tunnen olevani äärimmäisen onnekas kun minulla on nämä pienet kultaiset lapset kainalossani. Välillä kummittelevan väsymyksenkin uhalla väitän, että elämässä jaksaa lasten voimalla mitä vain...



1 comment:

AnnaRiikka said...

Voi miten suloiselta elämänne kuulostaa <3 Minua kun niin jännittää, että osaanko rakastaa toista lasta samanlailla kuin esikoista..kertomasi luo kyllä uskoa siihen :)