Kaikennäköistä

Hei vaan ja iloinen uuden vuoden aloitus-toivotus täältä ruudun takaa, joskin hieman myöhässä. Meillä on tapahtunut tämän tammikuun aikana yhtä ja toista, enkä tätä kirjoittaessani edes ihmettele etten ole tänne ehtinytkään. Lapset ovat joulusta saakka jatkaneet sairastelua ja heitä on kompannut iskä ja välillä äitikin. Samassa hötäkässä minä aloitin työt uudessa paikassa ja aivan uudessa maailmassa. Telkkari ja läppäri sanoivat samaan aikaan sopimuksensa irti ja mitäs vielä! Nyt on koneet uusittu ja työelämä hieman alkanut asettua aloilleen. Lapsetkin alkavat olla kunnossa ja toivottavasti me ei tänä vuonna sairasteltaisi ihan niin paljon.

Työelämään paluu sujui todella kivuttomasti, sillä lapset saavat olla kotihoidossa. Muuten työhön paluu ei ehkä vielä olisi ollut ajankohtaista, joskin taloudellinen tilanne alkoi sitä jo vähän vaatia. Inhottavaa puhua taloudellisesta tilanteesta ja samassa lauseessa lapsista, mutta näin se vaan on! Tämä ratkaisu sekä helpottaa elämää laskujen ja kauppareissujen suhteen, mutta myös kotiäidin elämään lopen väsähtänyttä minua :)

Jollain tavalla nyt on aina kiire ja tuntuu ettei ole paljonkaan aikaa ihan vain olemiseen, mutta elämä tuntuu paljon täyteläisemmältä. Työ antaa ajatella ja keskittyä ihan muuhun kuin kotielämään ja se taas antaa ihan uutta virtaa. Aino välillä kyselee miksi äidin pitää mennä töihin, mutta onneksi se ei ole aiheuttanut minkäänlaista muuta kummastusta.

Talvikin on onneksi ollut luminen ja se on ihanaa! Toivotan kaunista ja lumista alkavaa helmikuuta.