Antiikin janoisten päiväuni!

Moi

Oltiin tuossa pari päivää oman perheen kesken kesäloma reissulla Helsingissä. Itse kärsin koko loman ajan kammottavasta pääkivusta joka johtuu joko jumittuneista niskoista tai jo kaksi viikkoa kestäneestä kesäflunssasta. No osasin minä kuitenkin lomasta nauttia, sitä oli nimittäin odotettu ja aika tavalla! Teki kyllä todella hyvää meille kaikille, vaikka olihan ne päivät pitkiä pienten lasten kanssa mennä ja tulla ihan ilman pääkipuakin. Loman kohokohta taisi olla ikioma kattoterassi asunnossa jossa asuimme. Talo oli rakennettu 1905 ja se oli todella upea. Kylpyhuoneessa oleva iso kylpyamme tarjoili myös ihanat vaahtokylvyt joka ilta.

Toisena lomapäivänämme päätimme mennä Suomenlinnaan. Pääkipuni ei ollut hellittänyt särkylääkkeidenkään avulla mutta yritin sinnitellä. Käveltiin pitkin mukulakivikatuja ja onneksemme löydettiin muutama leikkipuistokin. Lapset söivät jätskit kävellessä. Tutkittiin linnan onkaloita ja kauniita vanhoja rakennuksia. Siellä silmä lepäsi, upea paikka ja ihana vanhojen talojen tuoksu jota yritin imeä itseeni, heh.

Erään linnoituksen jälkeen kuljimme ulkoakin päin upean näköisen kartanon pihapiiriin. Avoimet ovet kertoivat sisällä olevasta Ehrensvärd-museosta. Pelkkä mainos riitti saamaan minut aivan liikutuksen valtaan! Siellä olisi ainutlaatuinen 1700-luvun interiöörimuseo.
Linnoituksen perustajan ja rakennuksen ensimmäisen asukkaan Augustin Ehrensvärdin (1710-1772) mukaan nimetty museo sijaitsee linnoituksen keskusaukion, Suuren Linnanpihan laidalla vuonna 1756 valmistuneessa Komendantin talossa.
 
Jätin miehen lapsineen ulos hengailemaan. (joskin kuvissakin näkyy että oma pieni linnanneitoni saapui äidin seuraksi). Minun oli päästävä katsomaan mitä olin löytänyt! Astelin kiviportaat yläkertaan ja meinasin pillahtaa itkuun. Tämä jos mikä on oikea antiikin janoisten päiväuni. Kuvat kertokoon mitä minä näin. Suosittelen museota ihan jokaiselle antiikin ystävälle. Tunnelma oli huikea !!!

''Uudenvuoden päivänä 1764 muutama ystäväperhe kokoontui kirkonmenojen jälkeen päivälliselle Ehrensvärdin ja hänen rouvansa luo Komendantintaloon. Isäntäväen taloudenhoitajatar ei ollut mikään taitava keittäjä ja siksi Albergan kartanosta tulleet vieraat toivat mukanaan valmiin paistin. Jälkiruoka sitä vastoin oli kertoman mukaan harvinaisen komea. Punssia, bischoffia ja hienoja viinejä oli runsaasti tarjolla ja kuninkaallisia maljoja juotiin musiikin ja laulun säestyksellä. Ehrensvärd itse joi säästeliäästi mutta runsas tarjoilu sai kaikki herrat varsin hilpeiksi.

Puolilta öin siirryttiin illallispöytään, jossa oli tarjolla kylmiä ruokia ja kuumaa kaakaota ja josta noustiin vasta aamuneljältä. Iloinen seurustelu jatkui pelipöydän ääressä. Ehrensvärd ei itse tunnetusti tanssinut, mutta nuoriso, joukossa 18-vuotias Carl August Ehrensvärd, sai pyörähdellä läpi yön. Juhlat päättyivät kello 8 tienoissa aamukahviin ja hyvään aamiaiseen. Amiraali Carl Tersmeden kertoi tilaisuudesta muistelmissaan.

Ruokapöytä on katettu 1760-luvun tapaan ja tarjoilu on edennyt jo jälkiruokaan. Voimme kuvitella, että pöytäseurueelle on tarjoiltu pääruokia: tavanomaiset kaksi tarjoilukertaa, jotka molemmat ovat käsittäneet viisi ruokalajia. Ensimmäisellä kerralla pöydässä on ehkä ollut kinkkua sinappikastikkeen kera, vasikanrintaa, paistettua kalaa, keittoa ja pasteijaa. Toinen kattauskerta on voinut olla lintupaistia, hienoa lihahöystöä, salaattia, mantelikakkua ja omenakompottia.

Pöydän keskellä komeilee sokerileipurin taidonnäyte, juhlava krokaani, ja symmetrisesti asetelluissa kulhoissa on tuoreita hedelmiä, kuivattuja rusinoita ja viikunoita, karviais- ja viinimarjahilloja, kuorimanteleita ja pähkinöitä.''