3.23.2012

Oveton

Jokunen viikko sitten olimme sohvattomia, ja tällä viikolla olemme olleet ovettomia :D Siis mitä? No olen hieman kevät-villiintynyt tällä sisustusrintamalla, kuten joka ikinen kevät!! Sain aikaiseksi pyytää tarjouksia välioviemme maalauttamisesta, ja nyt ne ovat olleet koko viikon työn alla, poissa täältä. Hieman on ollut probleemaa Elmerin kanssa, joka tahtoo koko ajan mennä kuraeteiseen ja tuo mukanaan ah, niin ihanat roskat ja mudat jota tulee kenkien mukana. Olenkin kiikuttanut oviaukon eteen milloin pyykkikoria, milloin tuolikokoelmaa :)

Aino-rintamalla on ollut taas huolta ja murhetta, tai lähinnä stressiä. Maitokorvike ei  sitten sopinutkaan, tuli kaameat ihottumat ja masuvaivat, jotka pahenivat vaan päivä päivältä. Nyt kokeilussa uusi korvikemaito, soijapohjainen joka ainakin toistaiseksi on poistanut sekä ihottumat että kaikki muutkin vaivat :) Se on suuri juttu jos tämä nyt osoittautuisi SOPIVAKSI. Tosin en tahdo vielä juhlia...

Mutta tänä aamuna oli tämä äippä innoissaan, kun aamupuurolla huomasin että eka hampaankärki pilkottaa alarivistössä :D Yötohinat ovat siis olleet niitä miksi niitä epäilinkin, hammas! Tätä sensijaan voisikin juhlia. Tämä on mielestäni huikean hieno ja iso juttu.

Paljon ihmeempää ei tänne kuulu. Aloitamme viikonlopun vieton ihanassa aurinkoisessa säässä, ja odottelemme isiä kotiin <3
Aurinkoa myös Sinun viikonloppuusi! (kuvassa myös tuo namu, pinkki syöttötuoli).

5 comments:

Fågel Blå said...

Vilken goding!
Kramar Kathrine

AnnaRiikka said...

Voi Aino pientä, toivottavasti korvike-asia ratkeaa ja jää kokonaan menneisyyteen!

Syöttötuoli on aivan ihana, meillä on samanlainen mutta siniharmaana :) Niistä saa niin söpiksiä maalaamalla.

Paljasta sinulle jo, että sain tänään Fannin huoneen sisusteltua aika kivaksi ja huomenna otan valoisan aikaan kuvia blogiini :)

Sannu said...

Tosi kurjia moiset vaivat.
Onnittelut ensimmäisestä hampusta
Ainolle♥

Jaana said...

Voi nuo allergiajutut ovat niin tuttuja esikoisen kohdalla. Onneksi niistä ajoista on enää jäljellä muisto vain. Meillä oli aikoinaan vain muutama ruoka-aine, joka palleroiselle sopi. Kuunaan en olisi uskonut, että niistä joskus selvitään. Ihotautilääkäri kertoi, että kun lapsi täyttää viisi vuotta, niin allergiat ovat taakse jäänyttä elämää. Ja niin kävi! Vain yksi allergia jäi pysyväksi ja se oli kanamuna. Ruuanlaitossa tämäkään ei enää oireile.

Tsemppiä sinne teille ja onnittelut hampaasta! :)

kytäjänmamma said...

Sinulla on todella kaunis koti. Kotiasi on taidettu esitellä jossain sisustusohjelmassa ja sisustuslehdissäkin, jo vuosia sitten. Jäi mieleen!
Minä rakastan kustavilaisuutta, ja sinä olet taitava sisustamaan sillä tyylillä.
On ilo lukea blogiasi. Ja nuo lapset, ihania.