5.21.2016

Seison yksin pimeessä...

Heippa! Olen kovin pahoillani että en ole tänne ehtinyt kirjoittamaan siitä mistä minun piti. Minun piti kovasti keskittyä antiikkiin ja sisustamiseen mutta elämä on vienyt minua viimeisen vuoden aikana aika kovaa...

Isäni itsemurha viime kesänä ei riittänyt pitämään minua tarpeeksi syvissä vesissä. Jokin aika sitten mieheni ilmoitti haluavansa avioeron. Olen muutaman kuukauden yrittänyt ymmärtää, etsinyt vastauksia epätoivoisesti. Itkenyt, huutanut, suuttunut. Ollut surullinen, turhautunut, loputtoman väsynyt ja ruokahaluton. Sisältäni on tapettu jotain hyvää ja kaunista- jotain mitä ihminen ei voi milloinkaan enään saada.
Lasteni isä, minun elämänkumppanini- ei enään yhtäkkiä tahdokaan olla sitä mitä ollaan toisillemme luvattu. Hyvinä ja huonoina päivinä, kunnes kuolema meidät erottaa. Nämä sanat ovat olleet minulle ikuisia, olen luullut että myös hänelle. On monia asioita joita olen uskonut, luottanut ja luullut väärin. Välillä tuntuu että se ihminen jota olen sokeasti rakastanut, on joku ihan vieras ihminen. Nyt hän katsoo minua kylmillä silmillään, ilman rakkautta ja välittämistä.

En tiedä kenties milloinkaan miksi juuri minulle tapahtuu kaikki tämä. Miksi minulta viedään elämäni tärkeimmät ihmiset näin rajusti pois. Tällä hetkellä voimia ei ole mihinkään. Lapset pitävät minut tässä, ja heidän onnensa on minun elämäntehtäväni.
En voi milloinkaan antaa miehelleni anteeksi sitä, mitä hän tekee pienille viattomille lapsilleen ja yhtälailla minulle. Hän tahtoo rikkoa upeimman asian mitä ihminen elämässään voi saavuttaa-oman perheensä!  En voi muuta kuin itkeä ja ihmetellä. Ajatusten tulva on loputon. Tuleeko loppua milloinkaan?

Pitäkää te toisistanne huolta, sillä milloinkaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan.




11 comments:

Lisay said...

Kuinka surullista luettavaa.Ei voi aina ymmartaa miksi meille tapahtuu tallaisia asioita.Kaiken surun,tuskan ja vihan keskella voi vain ajatella ja toivoa,etta edessapain on valoa ja helpompaa.
En ole kokenut itse nain vaikeita asioita,mutta omissa ongelmissani rukous on auttanut ja kantanut...
Toivon sinulle helpotusta suruusi.Ela aluksi vain paiva kerrallaan...Toivottavasti sinulla on laheisia ja hyvia ystavia,joille voit purkaa suruasi ja saada lohdutusta.

Raili said...

Hei!

Olen kokenut juuri nuo asiat joista kerroit. Haluan sanoa että sinä selviydyt. Nyt ei ehkä tunnu siltä, mutta elämällä on varattuna sinulle jotain niin hyvää ja sitä on tietysti vaikea uskoa. Haaun lähettää maaimankaikkeuden kautta sinulle voimia ja ymmärrystä jaksaa nyt

Haluan myös kiittää sinua ihanasta blogista josta olen nauttinut vuosien ajan, jaksamista sinulle. Jos suinkin jaksat älä anna omien tunteidesti pilata lastesi välejä isäänsä. Paljon pydetty nyt, mutta olet siitä kiitollinen myöhemmin (kokemusta on).

Jaksamista,
Kohtalotoveri

Sissi said...

Todella kamalaa, tuli oikein surullinen olo puolestassi. Ethän luovuta. Ihmiselämä on kuitenkin aika pitkä ja siihen mahtuu monia vaiheita. Sinulle on kasaantunut kohtuuttomasti vaikeuksia yhteen syssyyn. Mutta se ei voi kestää loputtomasti. Jos vain jaksat mennä tämän yli. Soita apua neuvolasta, kunnan palveluista, seurakunnalta jne. on paljon hyviä (ilmaisiakin) tukipalveluja vaikeisiin aikoihin. Pidä hyvä huoli itsestäsi ja anna itsellesi kaikki, mikä tuo hyvää oloa. Älä jää yksin.

Heidi said...

Sanna, et ole yksin <3 olen ollut tukenasi ja sitä olen edelleen, siihen voit luottaa!
Voimia tulevaan
Heidi

Kissankerä said...

Voimia ja halauksia täältä. Olet saanut nyt järkyttävän raskaan taakan kantaaksesi.

Anonymous said...

Olen kovin pahoillani puolestasi, mutta uskon että elämällä on jotain ihanaa varallesi. Voimia sinulle ja pienille lapsillesi. Nauttikaa kesästä päivä kerrallaan.

kytäjänmamma said...

Aavistelinkin jotain, kun et ole pitkään aikaan kirjoitellut. Ihan oikeassa olet, maailmassa ei ole mitään tärkeämpää kuin oma perhe.
Onneksi sinulla on kaksi ihanaa, tervettä lasta. He pitävät sinut arjessa kiinni vaikka varmaan tuntuukin todella raskaalta. Voimia sinulle!

Anonymous said...

Voi ei, tuntuu pahalta puolestasi, voimia sinulle!

Mamma said...

Tartu rohkeasti esimerkiksi tällaisiin palveluihin, jotka ovat juuri vaikeita elämäntilanteita varten lapsille ja äideille. Arjen apu, ei sen kummempaa! https://www.thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/peruspalvelut/sosiaalipalvelut/kotipalvelu

jaana said...

Voimia <3 !

yanmaneee said...

jordan shoes
yeezy boost 350 v2
lebron 15
lebron 17
nike off white
retro jordans
russell westbrook shoes
yeezy boost 350
coach outlet sale
curry 6