7.18.2016

Jotain hyvää

Tulin pitkän tauon jälkeen ihan uteliaisuuttani blogimaailmaan lukemaan teistä, sekä imemään itseeni inspiraatiota. Ja tietenkin myös moikkaamaan teitä kuulumisten kera. Huomasin, että muutaman kuukauden aikana täällä on tapahtunut vaikka ja mitä. Niin myös omassa elämässäni.

Elämä yksin on vaatinut aikansa. Unen löytäminen, arjen kasaaminen ja sen kanssa taistelu niin hyvässä kuin pahassa ovat olleet ehkä ne suurimmat kompastuskivet. Rättiväsyneenä olen kärttyinen äiti, joka ei jaksa juurikaan innostua kuraleikeistä tai lähteä juuri silloin kirjastoon kun ehkä pitäisi. Olen joutunut käsittelemään aivan uudenlaisia tunteita. Olen oppinut itsestäni ja voimavaroistani aika paljon! Jos äidiksi tuleminen oli uudenlainen herääminen niin on ollut tämäkin.

Olen tavannut uusia ihmisiä, viettänyt paljon omia vapaitani heidän ja ystävieni kanssa. Ystävä hädässä tunnetaan- pitää niin paikkansa. Siskoista puhumattakaan! En tiedä missä olisin ilman heitä. He ovat olleet tukipilarini vaikeimpina hetkinä-jopa keskellä yötä.

Sen enempää en jaksa jaaritella. Tahdoin vain kertoa että voin ihan hyvin, ja aion jatkossa keikkua täällä useammin ;)
Kamerani on aika visusti pysynyt koko tämän ajan vaatehuoneen perukoilla. Mutta ystävältä saadut kirsikat ja auringonvalo saivat minut inspiraation valtaan tänään. Se tuntui pitkästä aikaa mahtavalta! Niin kauniita ovat pienet hetket elämässä. Nautitaan niistä.




1 comment:

kytäjänmamma said...

Mukava kuulla että voit hyvin. Ja kun kamerankin olet kaivanut esiin, niin se on hyvä merkki :-)
Hyvää syksyä.