2.05.2012

Pakkasta, lunta ja kotoilua!

Kyllä nyt on tosissaan se talvi tullut. Mennyt viikko oli tosi kylmä, mutta me lenkkeiltiin normaaliin tapaan Elmerin takia ihan joka päivä. Vähän pelotti nukuttaa Aino vaunuun, mutta kunnon paketoinnin ansiosta neiti heräsi aina ihan lämpimänä uniltaan :)

Ainoa vaivaa edelleen, ja toistaiseksi taas pahemmin ruoka-vaivat. Tällä hetkellä ei sovi pottukaan, ja muna tai maissi on nyt pahasta! Sitä selvitellessä taidan harmaantua ennen kuin Aino ehtii täyttää 1. On kovin raskasta kun pieni alkaa oireilla, eikä oikein tiedä mistä se voisi taas johtua. Voimat on vähissä, mutta aurinko tuo mukavaa energistä oloa :) Olen hyvin onnellinen eräästä ystävästä joka käy läpi samaa. Olisin varmasti menettänyt järkeni ilman häntä.

Mutta vaikka oireita onkin välillä enemmän ja välillä ei lainkaan, on Aino hurjan iloinen ja ihana tyttö :) Hän jaksaa nauraa ja touhuta, jokeltelee ja höpsöttelee kanssani. Rakastaa riisipuuroa ja tunkee tällä hetkellä kaiken suuhunsa mikä käteen vain osuu :) Musiikki on kiva juttu, samoin äidin pusuttelu.

Ja tosiaan, tästä minun antiikki/sisustus-blogista on huomaamattani tullutkin tällainen life style-blogi. Linjassa on nyt hyvin vaikea pysyä, koska aikani ei useimmiten riitä luovaan työhön. Täytyy katsoa mikä tämän blogin tulevaisuus on, vai onko sitä edes :D

Toivon lumisen kaunista alkavaa viikkoa kaikille!



 

5 comments:

AnnaRiikka said...

Voi harmitus kun ruoka-asiat takkuaa Ainolla :( Me olemme onnekkaita,kun pienellä Fannillamme (kohta 8kk)ei ole minkäänlaisia ruoka-allergioita ilmaantunut ja toivottavasti ei ilmaannukkaan! Miten nämä vaivat sitten ilmenevät? Itkeekö vai onko masu vaan kovana?

Aurinko tuo kummasti lisäpuhtia näihin kotimammapäiviin! :)

Heidi said...

Voih ja nuoh Ystäväin ...

Mutta ihanaa kun olet noin positiivinen ja ONHAN AINO IHAN SYÖTÄVÄN SULOINEN <3 Hänen ihana persoona on ja pysyy vaikka on ongelmia noitten allergioiden kanssa. Olen varma ja luotan siihen, että jossain vaiheessa tämäkin elämänvaihe on muisto vain.

Toisaalta taas ymmärrän sen kauhean väsymyksen ja uupumuksen. Sitä niinkun keikkuu rajamailla, itkeäkö vai nauraa... puhuminen auttaa eli annat vaan kaiken tulla ulos. Tosi ystävät sen jaksavat!

Elämässä on erinlaisia vaiheita ja nyt teillä on tämä. Onneksi rakkaus kaikkeen vanhaa ja siihen meidän 1700-lukuun säilyy...se on nyt vain vähän "taaempana" MUTTA ei mitään blogin lopettamisia, eihän...misssä minä sitten käyn...

Meillä Samilla IHAN KAUHEE vesirokko joten "nukkeilut" taas siirtyvät mutta uskothan että vielä me "isketään" ;)

VOIMIA sinulle rutkasti ja Ainolle IIIIISO hali

Heidi

Fågel Blå said...

Hello!
Ohh what a nice photo!
And the little baby so sweet!
Have a nice week
Kathrine

Päivi said...

Tsemppiä ruokahommiin! :)
Onneksi aurinko alkoi paistelemaan, siitä saa jo hiukan enemmän energiaa :)
Elä lopeta blogin pitämistä:) ihana kuulla teidän arjesta!

Maria said...

Todella suloinen tyttö! Allergiat on niin tympeitä. Lasten myötä elämään tulee hyvin paljon lisähuolta, mutta onneksi myös vastapainoksi paljon iloa!
Voimia arkeen sinulle.
On aina niin mukava kun tänne on tullut uusi postaus!